Ensimmäinen syysulkoilu

Jotenkin neuvottelut Ollin kanssa tämän viikonlopun aamuherätyksistä päättyivät kannaltani hieman kehnosti ja sain aamuvuorot molemmille päiville. Herääminen on aina yhtä vaikeaa pienessä kroonisessa univelassa, mutta siitä suoriuduttani minulla ja Alvarilla oli varsin hauska aamu. Lähdimme aamutoimien jälkeen ulos – ja ihka ensimmäistä kertaa pojalle pystyi lämpötilan puolesta pukemaan ulkoiluhaalarin. Toisin sanoen poikakin pääsi ihan oikeasti itse ulkoilemaan.

Vähän taisivat kömpelöt kädet vieroksuttaa poikaa alkuun..

..hyvin nopeasti poika kuitenkin oppi liikkumaan kurahanskojen kanssa.

Laskin pojan maahan myös liukumäen luona, saisi itse kontata perille.

Ainoa vaan, että se oli juuri päinvastaisen suunnan mutainen laattarivi, mikä Alvaria sillä hetkellä kiinnosti.

Tulivatpahan haalarin eri ominaisuudet kunnolla testatuiksi.

Emme kuitenkaan viipyneet ulkona kovin pitkään. Kuka ihmeen äiti pukee lapselle kurakelillä lenkkarit?! En minäkään toista kertaa.