Hissillä leikkimään

Nyt jos oikein yrittää ajatella positiivisesti, niin meillä on mahdoton tehdä sotkua, jota ei kahdessa minuutissa siivoaisi. Toisin sanottuna, meidän tavarat eivät ole vieläkään tulleet! Ne tavarat, jotka lähtivät elokuun alussa laivalla. Etenkin se syöttötuoli, joka lähti elokuun alussa. Olin totutellut itseni ajatukseen, että tavaroiden saapumisessa kestäisi sen kaksi kuukautta: 6 viikkoa merellä ja 2 Kiinan tullissa. No, ei riittänyt.

Oman kodin askeettisuutta voi kuitenkin paeta hissimatkan päähän. Ensimmäinen hyvä pakokohde on uusien ystäviemme koti viisi kerrosta alaspäin. Jos kuitenkin kolmen pojan päiväunirytmit eivät osu yksiin, aina voi jatkaa matkaa ihan katutasoon taloyhtiön leikkihuoneelle saakka. Jane käy Alvarin kanssa leikkihuoneella useamman kerran viikossa, minä vähän harvemmin. Alunperin ajattelin siellä tapaavani muita äitejä ja isiä – nämä kerrat ovat kuitenkin erittäin harvassa, sillä useimmiten siellä on joukko pikkulapsia ja näiden ayit. Näissä kokoontumisisssa on tietyllä tavalla kyläjuhlan tuntua: ayit juoruavat (minä pysyn välillä keskustelussa jotenkuten perässä, usein en lainkaan) ja kollektiivisesti pitävät lapset hengissä. Sinne on sopinut hyvin yksi suomalainen äiti.

Hyvin kelpaavat Alvarille leikkihuoneen palikat.

Mitä äiti taas tekee?!?

 

Alvarin hoito ulkoistettu naapurin Ayille.