Kun poika Decathlonissa kylpi
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa vai miten se nyt meni? Ensin se kuva (siistitty versio).
Ja sama vielä sanoin:
Päätin jo kesällä, että hankkisin Shanghaissa jumppapallon (sille on kerrankin tilaa) ja pari kahvakuulaa, niin tarvittaessa saisin helposti kotijumpan tehtyä. Tiistaina lähdin etsimään niitä ja rantakenkiä pojalle paikallisesta (oikei, ranskalainen ketju kai tämäkin) urheilutavaroiden mekasta, Decathlonista. Matkalla autossa kuului Alvarin kaukalon suunnalta pahaenteistä pörinää – ja hetken päästä vähän lisää hyvin pahaenteistä pörinää. Tiesin siis mikä paikan päällä odottaisi. Ainakin luulin tietäväni.
Kaupan pihalla päätin jättää Baby Björn rintarepun sikseen ja laittaa pojan reippaasti kärryihin istumaan – olisi sitten helpompi kaupassa kumarrella ja tutkiskella. Decathlonin kärryt poikkeuksellisesti tarvitsivat kolikon pantiksi – kukkarolle kurotellessani havaitsin ensiksi Alvarin vaipan falskanneen ja kakkaa valuvan pitkin oikeaa jalkaa. Suoristauduin nopeasti ja katastrofin laajuus valkeni minulle: myös mekollani oli pari läiskää ja yksi kunnon kasa kakkaa sekä mojova merkki oikealla kengällä. En nyt varsinaisesti kanna itselleni mukanan vaihtovaatteita muuten kuin lentokoneessa.
Decathlonin vartija katsoi hyvin pitkään, kun rynnin sisään poikaa kainaloista käsivarren mitan päässä roikottaen ja tiedustelin kohteliaasti vessan sijaintia. Vessa sijaitsi tietysti myymälän perällä – kaikkien katseiden alla matka sinne tuntui hyvin pitkälle. Kuin kulkumme merkiksi jätimme vielä jälkeemme kakkatippavanan, mutta minkäs tein?!
Kunpa kertomuksen voisi vain lopettaa tähän, mutta Decathlon ei ilmeisesti ole riittävän länsimainen ketju, jotta lastenhoitohuone tai edes lastenhoitotaso olisi myymäläkonseptiin standardoitu. Seisoin seuraavaksi sitten naisten vessassa ihmetellen, miten tästä selviäisin. Poika kakassa, minä kakassa eli syliin ottaminen toisen käden vapauttamiseksi tietäisi vielä likaisempaa lopputulosta… Siivoojakin katsoi parhaimmaksi poistua paikalta (tai siis se kutsuttiin jättämäämme vanaa siivoamaan) – Alvarin laskeminen lattialle alkoi jo näyttää ainoalle vaihtoehdolle. Paikalle onneksi osui toinen asiakas, joka tarjoutui (käsivarren mitan päässä) kannattelemaan Alvaria. Hänen avustuksellaan sain kahden altaan väliin hoitotason tehtyä ja pojan riisuttua. Siellä sitten kylvetin ilkialastoman Alvarin Decathlonin käsienpesualtaassa. Lopuksi vessan nurkkaan vahtipaikalleen palannut siivooja vielä piteli Alvaria ja sain itseäni hieman siistittyä.
Kuin pisteenä i:n päälle jäivät uimatossut ja kahvakuulat saamatta – eivät kuuluneet valokoimaan. (Sillä tottahan minä ostoskierrokseni tein, kun sinne asti olin autoa ajeluttanut.) Päädyin kuitenkin hankkimaan jumppapallon, jumppamaton ja hyppynarun – eiköhän niilläkin hien pintaan saa.