Meillä on ayi

Meillä on ayi! Itse asiassa meillä on ollut ayi jo viikon päivät, sillä osa-aikainen kodin/lastenhoitajamme Jane aloitti viime torstaina. Hän on meillä aina aamupäivät ja iltapäivät tässä naapurustossa toisessa perheessä. Ja voi miten minä hänestä jo pidän! Olen ihan itsekin yllättynyt, miten luontevalta hänen seuransa tuntuu. Kaikkein tärkeintä on, että hän on loistava Alvarin kanssa: kaitsee ja huolehtii (jopa minua enemmän eikä esimerkiksi ei soisi Alvarin pureskelevan mitään) pojasta mutta osaa myös asettaa pojalle rajoja. Olen huoletta voinut jättää pojan hänelle. Onneksi myös Alvar on aivan selvästi tykästynyt Janeen ja jää mielellään tämän hassusti puhuvan tädin kanssa kahden (Alvarista oikein näkee, miten hän kuulostelee ja miettii Janen puhetta).

Jane on myös hyvin oma-alotteinen – esimerkiksi tänään en keksinyt hänelle Alvarin nukahdettua mitään tehtävää (asunnossamme siivotaan talon puolesta kahdesti viikossa) – kylpyhuoneet hän siivosi omasta aloitteestaan eilen ja lattiat oli kuurattu sekä eilen että tänään. Kun ehdotin lepotaukoa, hän vastasi kaappien olevan likaisia, joten nyt on tämän huushollin kaapeista pölyt pyyhitty – ei sillä että olisin mitään pölyä niissä edes huomannut. Lisäksi hän toivoo meidän ostavan kunnollisen imurin, sillä pienen lapsen kanssa pitää imuroida lattia ainakin olohuoneesta joka päivä. Ei tarvinne erikseen sanoa, että näin siistiä meillä ei ole vielä ikinä ollut. Olli ei ole Janea vielä tavannut, mutta löydettyään bokserinsa viikattuina totesi hänkin Janesta pitävänsä. (Yritin sanoa hänen vaimonsa ne viikanneen, mutta jostain syystä tämä ei mennyt läpi…)

No bokserit ehkä kielivät siitä, ettei meillä ole vielä ihan hirveästi tehtävää. Kahden viikon päästä aloitan kuitenkin taas kiinan opinnot ja lapsenvahti tulee enemmän kuin tarpeeseen. Ennen arjen alkamista väliin mahtuu vielä yksi kansallinen lomaviikko ja sitä myöten yksi lomareissu. Näin sitä havatuu, että pian on jo lokakuu – tämä syksy taitaa mennä ihan hujauksessa.