Nahkavekkari paras vekkari
Alvar herää nykyisin aamulla 6.50-7.30 välisenä aikana. Aina.
Siksi aamulla tuntuikin kohtuuttomalle, kun poika alkoi ryömiä aivan liian aikaisin, varmasti ennen kuutta. Ollikin oli vielä sängyssä, vaikka sillä oli aikainen lähtö työreissulle. Yritin Alvarille tuloksetta kertoa, että nyt on vielä yö, että nukuttaisiin vielä tovi. Samaan aikaan kirosin itseäni, että olin taas edellisenä iltana jäänyt kupeksimaan nukkumaan menon sijaan. Meno kuitenkin vain yltyi, joten ei auttanut kuin luovuttaa, ottaa poika kainaloon ja antaa Ollille viimeiset minuutit unta. Paitsi että…
M: Monelta sä lähditkään tänään.
O: Seiskalta.
M: Kello on puol kasi.
Lopun arvanettekin. Kehuimme Alvaria kovasti vanhempien herättelystä ja pojallehan kelpaa mikä vain syy aplodeerata itselleen (hän myös hyvin tarkkaan muistaa esim palikoita reikälaatikkoon pudotellessa kehuaplodit – jos vaikka äiti olikin omiin ajatuksiinsa uppoutunut). Ihmeen kaupalla Olli kuitenkin ehti koti-ovelta reilussa puolessa tunnissa boardaus-jonoon. Huh.
Päikkärien jatkoilla äitipatjalla.