Olisinpa tiennyt
Jos voisin palata ajassa kolme ja puoli kuukautta taaksepäin, niin sanoisin silloiselle minälleni, että opettakaa hyvät ihmiset tuo poika ajoissa pullolle. Silloinen minä luultavasti vain kohauttaisi harteita ja toteaisi tässä olevan nyt paljon muutakin ja ei tekisi asialle mitään. Olisin kuitenkin edes teoriassa voinut ottaa vinkistä vaarin.
Yritämme nyt paikkailla aiempaa erhettämme ja pidämme pieniä pullotreenejä aina sillon tällöin iltaisin. Tai Olli ja Alvar pitävät, minulta kun poika tietää sitä maitoa saavan myös tutulla ja turvallisella tavalla. Minä sitten tilanteesti riippuen joko vietän sitä kuuluisaa omaa aikaa tai nauraa käkätän kulman takana. Helppoa tämä treeni ei nimittäin ole ja hiukan koomistakin aina välillä. Alvar ei oikein vielä hiffaa, miten pullosta pitäisi maitoa imeä. Ja kun ei hiffaa, niin se on rankkaa ja välillä ärsyttävääkin. Eli jos Olli yrittää syöttää Alvaria istuen, niin Alvar kiihdyttää itsensä hirmuiseen huutorääkymiseen – eikä pojalla tässä kohtaa ole vielä mikään suuri nälkä. Tällöin Alvar meinaa tukehtua niihin muutamiin suuhun päätyneisiin maitotippoihin, mikä lisää entisestään kierroksia huutorääkymiseen. Olemme päätyneet googlailemaan vinkkejä ja koittaneet vaihtoehtoisia strategioita.
Eilen illalla todettiin, että syöttäjän ollessa liikkeellä poika rauhoittuu ja malttaa edes yrittää. Hän tosin yrittää saada maitoa tulemaan hassusti suu auki imien, mikä on äärettömän hidasta ja rankkaa molemmille osapuolille. Liekö pullon tuttiosa sen verran suippo ja outo juttu Alvarille, ettei osaa siitä kunnon imuotetta ottaa? Joka tapauksessa Alvar keräsi lisää energiaa useilla pienillä välitorkuilla harjoittelun lomassa. Välitorkut pidensivät entisestään hidasta ruokailua ja Ollin Alvaria kannatteleva käsi alkoi olla täydellisessä krampissa. Epätoivo alkoi jo vallata vanhemmat, kunnes silmämme osuivat pelastajaamme – sitteri! Siinä kevyesti heijaamalla ruokailuyritys saattoi jatkua suhteellisen rauhallisesti. Rakkauteni tuota kapistusta kohtaan syveni jälleen <3 <3 <3.
Ei tässä muuten mitään, mutta olisi kiva vielä joskus päästä illalliselle tuon rakkaan aviomieheni kanssa ihan kaksin. Eli Alvar pitäisi kehdata jättää muutamaksi tunniksi hoitoon. Eilen Alvarin onnistui imemään muutama kymmenen millilitraa vatsaan asti eli havaittavissa on pientä kajastusta tunnelin päässä. (Työnnän pois mielestä sen faktan että minä tai sisareni emme kuulema ikinä pullolle oppineet. Eikä oppinut Alvarin kummien tyttö.) Kyllä me vielä onnistumme.
Mahdollinen tuleva jatko-osa Alvarille saa kuitenkin sen pullon suuhunsa heti synnäriltä päästyämme.