Menneenä viikonloppuna teimme lauantaina, jolloin ilmanpuhtaus sen salli, retken läheiselle kaupungin ylläpitämälle kuntosalille. Se on yksi niistä harvoista paikoista kotimme lähellä, joissa Alvarkin voi turvallisesti jalkautua tutustumaan ympäristöön. Kuntosalille saavuttuamme Alvar seisoa nökötti ainakin minuutin verran monttu auki ympärilleen tuijottaen: paljon värikkäitä laitteita ja pari ukkoa niillä jumppaa tekemässä ja kuulumisia vaihtamassa.

Vähän hassulle paikalle tuo kieltämättä meistä aikuisistakin tuntuu. Poika taisi olla ainut, joka ei hämmästystään peitellyt.

Meidän perheen päivän liikunnallisen suorituksen näette alla – pojan hanskat pitivät hassua ääntä tuon keltaisen nypytetyn levyn pyöriessä sen alla.

Me kävimme tuolla lähinnä vain turisteeraamassa – vaihteluna omalle leikkipaikallemme. Paikalliset sitä vastoin käyvät näissä (näitä ihan vastaavia on lukuisia ympäri kaupunkia) ihan oikeasti jumppaamassa. Ja yhdenkin papan taipuisuudesta (venytteli tullessamme pystyspagaatissa toinen jalkapohja maassa ja toinen kohti taivasta) ja voiman (no se vaan oli silminnähden hyvässä kunnossa) päätellen hyvin tämä konsepti kantaa.