Miten vasta pieni poika voikin innostustua niin kovasti postikortista?
Alvar sai alkuviikosta kummeiltaan postia, ja sitä kyllä tutkittiin ihan kaikilla aisteilla ja yllättävänkin pitkään.
Kortti taitaa olla Alvarista erityisen ihana, koska se on OMA: sitä sai sekä rypistellä että pikkiriikkisen kulmasta maistaakin. Että ”omnomnom” – joulukortit varokaa!
Nykyisin monena iltana istumme vanhemp koko perheen voimin lattialla leikkimässä: legoilla! (Pahoittelut terminologiasta, mutta minulle duplot ovat aina olleet ”isoja legoja” ja vanha koira ei näemmä opi uusille tavoille.) Välillä meinaa kyllä mopo karata käsistä, erityisesti Ollilla, vai mitä sanotte (ja alla on vain OSA ihan viime päivien tuotoksista)
…jumbojetistä…
…linnasta…
…avaruusraketista…
…Alvarin nimestä…
…ukosta…
Arvaattekin varmaan Alvarin roolin näissä leikeissä.
Tämähän on vasta alkua, parin vuoden kuluttuahan on aika ottaa pikku-legot esille. Toivottavasti poika innostuu niistä edes puoliksi yhtä paljon kuin mitä isänsä taitaa hullaantua.