Olli lähti viikko sitten keskiviikkona takaisin Kiinaan eli nyt on menossa parin viikon treenit äiti-lapsi taloudessa. Laitoin hänelle heti lähdön jälkeisenä päivänä viestiä, miten hienosti meillä menee. Kuvankin lähetin todisteeksi: olimme Alvarin kanssa kaivaneet Baby Björnin esille ja lähdössä sen kanssa lähikaupassa käymään. Että ei tarvitse huolta kantaa.

Viestin lähetettyäni ihailin vielä uudestaan meitä peilistä.

Kylläpä tuo vauva roikkuu.

Öh, hupsis.

Säädöt korjattuani sain laittaa uuden viestin. Ettei nyt oikeasti tarvitse huolta kantaa. Paljoa.

PS Päällimäinen ajatukseni torstai-iltana: kyllä yksinhuoltajat ovat aika kovia tyyppejä. Miten ne oikein selviävät ja jaksavat? Meille tämä on onneksi hyvin väliaikaista. Ihan hyvän arjen olemme sitä paitsi saaneet Alvarin kanssa rullaamaan (=tulimme viikoksi mummolaan).