Meillä oli eilen toinen kurkistus Alvarin pikkusisaruksen yksiöön. Posh-sairaalan pihassa allaspoikaa ei tällä kertaa näkynyt, mutta puutarhuri oli selvästi hoitanut hommansa hyvin ja kukkaloisto oli sen mukainen. Kuka mistään opastekylteistä välittääkään, kun on orvokkeja, mitä tuoksutella – first things first. (Olen muuten saanut selville, miten mosaiikkistenkin altaiden saumat pysyvät puhtaina. Ystävien poika oli leikkinyt yhden tälläisen altaan reunalla ja saanut hieman vettä housuilleen – siis ihan vain polvista kastunut. Seuraavassa pesussa noista housuista oli sitten altaan vedessä kastuneiden roiskeiden kohdalta lähtenyt väri. Että taitaa olla altaissa täällä myrkyt kohdillaan.)

Posh-sairaalassa homma toimi taas totuttuun tapaan eli ensi alkuun odottelimme Ollin kanssa puoli tuntia oman annetun aikamme yli. Heti alkuun myös ilmoitettiin, että lääkärimme olisi vaihtunut, koska alkuperäinen oli (taas) leikkauksessa (tämän kerran jälkeen 3/4 ajanvarauksestani on tavalla tai toisella jäänyt leikkauksen jalkoihin. Raha ratkaisee..). Odottelun lomassa kävin hoitajan kanssa mittaamassa ”vital signs” eli kuten termistä ei voi ymmärtää punnitsemassa itseni ja ottamassa verenpaineen. Tämän kerran palvelukokemuksen kukkanen oli vaa’alta tullessani hoitajan kanssa käymäni keskustelu:

H: Eli viime kerran jälkeen painosi on noussut kolme kiloa?

M: Voi olla (En ole jaksanut vaa’alla juuri käydä).

H: Hihhihhih hihhihhih.

M: ??!?! (Odotin enemmän jotain asiallista: sinun pitäisi ehkä vähän alkaa katsoa, mitä suuhusi laitat -kommenttia, mutta asia tuli hoitajan mielestä tuolla hihityksellä kuitatuksi…)

Kun viimein pääsimme ultraan, makoilin vielä viisi minuuttia pedillä ja huoneen ovi kävi kuin Hulluilla päivillä keskiviikkoaamuna. No, mikäs siinä napaani koko henkilökunnalle esitellessä. Kun viimeinenkin eksynyt kyselijä oli saatu hätisteltyä huoneesta pois ja henkilökunta laitteensa toimimaan, pääsimme aloittamaan. Ultrattiin, tutkittiin ja mittailtiin. Kaikki näyttää onneksi olevan niin hyvin kuin vain voi, oikein keskimääräiselle kaveri kaikin puolin näytti. Sukupuolesta todettiin, että ”ei täällä jalkojen välissä mitään näy” eli prinssi Georgemme on syyskuussa saamassa seurakseen prinsessa Charlotten. Olo on varsin epätodellinen ja hyvin hyvin onnellinen. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Pikkusisko ei eilen oikein ollut kuvaustuulella, joten kuvituskuvana isoveljen akrobatia-taidonnäyte