Muistatteko vielä sen supermarketin, jossa jugurtit ja hedelmät käärittiin erillisiin muovikääröihin ennen kassiin pakkaamista? Me kävimme siellä taas hedelmäostoksilla.

Tällä kertaa mukaan tarttui ihana kypsä ananas – sellainen, jonka rinnalla Suomessa myytävät makeimmatkin ananakset maistuvat valjuille. Tämä aarre oli luultavasti jo kuljetusvaiheessa pakattu kolhuilta suojaavaan verkkoon – samanlaiseen kuin vähän hienommat viinipullot Alkossa, mutta monin kerroin paksumpaan. Koska olin jo estänyt pakkaamasta muut ostokset erillisiin muovikääröihin, kassaneidillä oli sen verran pelisilmää, ettei aarre-ananaksen kohdalla enää edes yrittänyt. Nyt tiskin uumenista ilmestyi kuplamuovia ja silkkipaperin palanen. Serkkua lainatakseni – nyt hei oikeesti.