Tänään naapuri, jonka kanssa jaamme Ayimme, laittoi kesken päivää viestin. Tätimme oli kuulema pyytänyt ensi viikkoa vapaaksi, jotta pääsee käymään kotiseudullaan. Mietin, että onpa yllättävä pyyntö erityisesti, koska täti on aiemmin usein korostanut, että käy kotiseudulla ainoastaan kerran vuodessa (kiinalaisen uuden vuoden aikaan). Lisäksi parin kuukauden kuluttua hänen poikansakin olisi tulossa Shanghaihin kesää viettämään. Lisäksi täti usein kertoo, miten tärkeää hänen on ansaita mahdollisimman paljon rahaa maksaakseen kaikki omat ja poikansa menot -ja tämä olisi viikon palkaton loma. Toisaalta mietin, ettei ole minun asiani miten täti asiansa hoitaa. Toki suostuisin.

Kunnes aivot alkoivat raksuttaa.

Ei hemmetti!

Löysin juuri eilen ayin meillä käyttämästä laukusta (jonka myös itse otan usein mukaan pihalle pojan kanssa meniessäni) hänen suosituskirjeensä edelliseltä työnantajalta. Olin siirtänyt sen vain sivuun sen suurempia asiaa miettimättä. Nyt kuitenkin alkoi minusta kuulostaa, että Ayi on tekemässä meille oharit kiinalaisittain: on HYVIN tavallista, että Ayi jättää palaamatta kiinalaisen uuden vuoden vietosta tai että hän ”palaa kotiseudulleen hoitamaan sairasta äitiä/isää/enoa/lapsenlastaan”. Eli siis vaihtaa työnantajaa joko toimenkuvan tai paremman palkan perässä.

Suosituskirjettä Ayi ei ole tietääkseni tarvinnut sitten tammikuun, jolloin naapurimme palkkasi hänet. Eikä se todellakaan ole ollut tuossa laukussa päivää kauempaa. Ja siihen vielä kun ynnää tämän äkkinäisen loman tarpeen… Loma on kuulema sitä varten, että Ayi voi kotiseudullaan henkilökohtaisesti käydä osallistumassa arvontaa, jossa jaetaan valtion tukemia edullisia asuntoja. Miten tämä reissutarve nyt näin yllättäenkin vielä tulee…

Joko kaikki on juuri näin kuten Ayi on sanonut. Tai sitten hän on suosituskirjeensä kanssa etsinyt uuden perheen, jossa työskentelee ensi viikon koeajalla. (Tiedän, ettei täti ole ollut täysin tyytyväinen, koska työskentelisi mieluummin vain yhden perheen palveluksessa. Meillä ei kuitenkaan ole edes puolipäiväiselle töitä, niin en ole paljoa pystynyt asialle tekemään.)

Epäilyttävää sanon minä.

Löin jo kaverin kanssa lounaasta vetoa, että ensi kuussa meillä ei enää ole tätiä. Sitten ei toisaalta tarvitsisi enää miettiä, mitä nykyiselle ayi-järjestelylle tämän kesän jälkeen teemme.

Kaikilla, myös Ayilla, on toki oikeus vaihtaa työnantajaa, mutta en pidä paikallisesta tyylistä, jossa se tehdään usein valheiden avulla.

…Jatkoa seuraa huomenna, kun olen itse haastatellut Ayitä tästä ”arvonnasta” ja siitä kirjeestä…