Shoppailuja

Viime viikon voi tiivistää minun ja Alvarin osalta kolmeen kirjaimeen: H U H. Maanantai oli kansallinen lomapäivä (juhlapäivän syytä en enää edes muista) ja tiistai otettiin vielä rauhallisesti, mutta sen jälkeen menoa riitti niin että päätä vieläkin pakottaa. Käytiin Ikeassa, suomalaisten muskarissa, terveysselvitystoimistolla (pääsimme lähtemään vasta siivojankin saatua pidellä Alvaria), Carrefourilla, maahanmuuttovirastossa ja ties missä. 

 

Ikeassa suoritimme Alvarin kanssa suurshoppausta ja lopputuloksena oli kaksi suurta kassillista ”välttämättömyyksiä”. Alvar jaksoi reissun ihan hurjan hyvin ja Ikean levottom …tapahtumarikkaassa kanttiinissa poika veti elämänsä suurimman pilttiannoksen – ympärillä oli niin paljon kaikkea seurattavaa, että taisi ihan unohtaa protestoida.

Siinä tapahtumarikkaassa kanttiinissa löysin itsestäni myös muiden lapsia ojentavan vanhemman: lähellä oli noin 7-vuotias poika (eli 5-10 vuotias, olen vielä huono arvioimaan paikallisten ikiä), joka leikki oikein ajan kanssa varauloskäynnin ovella. Ovessa luki kissan kokoisin kirjaimin, että ”Emergency exit only” ja sama kiinaksi. Tovin odotin, että pojan vanhemmat tai edes henkilökunta huomaisi ja  pyytäisi poikaa lopettamaan. Täysin turhaan odottelin, joten kävin itse hänet pois hätistelemässä. Siirtyi siitä hetkeksi hakkaamaan roskista, mutta palasi jonkin ajan kuluttua taas ovea heiluttamaan. Minulla meni tässä kohtaa hieman hermo, joten aika tiukasti jo sanoin, ettei sillä ovella leikitä. Poika vihdoin uskoi ja palasi paikalleen. Ja minuuttia myöhemmin ilmeisesti tupakkapaikkaa etsinyt nuori mies sitten avasi sen oven ja laukaisi hälytyksen. ”Great, kaikkiakos täällä pitäisi vahtia” ajattelin ja jatkoimme Alvarin kanssa ostoskierrokselle. Alakertaan päästyämme alkoi taas soida toisen varauloskäynnin hälytys – tiedä mitä tupakkapaikkaa tai oikotietä ihmiset tällä kertaa hakivat. Tässä kohtaa kuitenkin korjasin ajatteluani ”Ai niin, Kiina. Maassa maan tavalla”.

Toinen kummallisuus Ikeakäynnillä oli pakkauskulttuuri. Täällähän kaikki on niin tuhanteen kertaan muovissa ja kääreissä. Ikeassa on tietysti standardoidut pakkaukset eli paikallisesti katsottuna verrattain vähän pakkauskerroksia. Onneksi asia oli helposti korjattu.

Meille riitti ihan vaan muutaman ohuemman juomalasin pikainen kääräisy.

 

Toinen viikon sykkeen nostatus oli asiointi Carrefourilla. Carrefour on siis kuin Prisma, mutta kiinalaisittain. Koska vasta muutimme tänne ja meillä ei ollut keittiön/kylpyhuoneen kaapeissa mitään, olin pakotettu ottamaan Alvarin rattaissa ja ison ostoskärryn lisäksi. Ihan hyvin meillä meni vielä alussa.

Alvarilla on aika lehmänhermot, mutta reilu tunti kaupassa käyntiä alkoi olla aivan liikaa. Joten lopputulos oli ääriään myöten täynnä oleva (ja hyvin huonosti ohjautuva) ostoskärry sekä hermonsa totaalisesti menettänyt vauva. Tässä kohtaa oli kaikki naksut ja laulut jo käytetty ja edessä oli vielä maksamiset, pakkaamiset ja kaiken siirtäminen autolle. Kiinalainen kulttuuri toimi kuitenkin kerrankin edukseni ja lapseni kaapattiin!

Yksi työntekijä siis tarjoutui auttamaan ja pian Alvar jo menikin kymmenen metrin päässä minun yrittäessä kärryn kanssa pysyä perässä.

Jostain syystä tämä työntekijä myös vei meidät henkilökuntakassalle, jonka voin vaikka vannoa olleen paljon tavallista kassaa hitaampi. Pidempi jonotus ei kuitenkaan haitannut ollenkaan, sillä Alvarin hiljennyttyä ihmettelemään naista myös verenpaineeni laski liki normaalille tasolle. Hän myös auttoi meidät autolle, kuski auttoi ostoksemme sisään ja taloyhtiömme vastaanottovirkailija toi osan ostoksista ylös – koin itseni hyvin onnekkaaksi ja kiitolliseksi. 

Sunnuntaina sain itseni väkipakolla vasta yhden jälkeen ylös – hiukan taisi viikko painaa.