Tämäkin on vain vaihe: ruokailun nykytila

Piti ottaa tänään muskarissa kuvia ja tehdä teille kiva ”näin meillä muskarissa”-kirjoitus. Sitä postausta ei ole tulossa. Ei niin kuin ikinä. Ottaa nyt puhelimella yhtään mitään edes liki tarkkaa kuvaa – ei onnistu! Aina joko joku lapsista tavoitteli puhelinta tai sitten piti rientää pelastamaan muskarin pitäjän omaisuus Alvarilta. No, eipä tarvitse miettiä, miten fiksusti rajaisi muiden lasten kasvot kuvista pois.

Muskarin sijasta tarjoan teille tänään teatteria. Meillä ruokailut ovat viime päivinä muuttuneet aikamoiseksi showksi. Tänään ihan opittiin sylkemään ei-toivottu ruoka suusta ulos. Kyse ei siis todellakaan ole kakomisesta vaan että lounaalla tarjoiltu stroganoff ei oikein herran makunystyröille sopinut. Eikä sopinut illallisen kasvissosekaan. Oli taas äidin pokassa pitelemistä.

Sylkemisen ohella meillä luonnistuu sekä mielensäpahoittajan että protestoijan tekoitku. Alla on taidonnäyte jälkimmäisestä.

Välillä toki hengähdetään ennen seuraavaan erää.

Kunnes taas mennään…

Tavaroita myös paiskotaan lattialle, ja sitten tutkitaan, millaiset lentoradat niillä oikein olikaan.

Huoh. Tämä turnaus jatkuu huomenna. Luvassa ihan sama menu rakas poikani.