Voihan jetlag

Täällä ollaan taas! Tiistaina aamulla palasin pojan kanssa Shanghaihin ja olemme vähitellen palaamassa arkeemme täällä.

Lento tänne meni jälleen kerran hyvin. Kaverin äiti jopa tuli kanssamme samalla lennolla, joten minulla oli myös auttava käsipari matkassa mukana. Aivan ihanaa! Me emme ”lento-mummin” kanssa nukkuneet räpäystäkään, Alvar onneksi hiukan enemmän.

Tepastelua Helsinki-Vantaalla lentomummi kintereillä. Kyllä, meillä kävellään jo.

Varsinainen koetinkivi on kuitenkin ollut tähän aikavyöhykkeeseen totuttelu. Luulin tiistaina kaiken olevan hyvin ja sujuvan yhtä hienosti kuin aiemmillakin kerroilla, sillä, Alvar nukkui päivällä yhdet kunnon päiväunet ja meni kahdeksalta nukkumaan. …herätäkseen näiltä ”iltapäikkäreiltään” kymmenen jälkeen illalla. Yhteen asti Olli yritti saada Alvaria nukahtamaan uudelleen, minkä jälkeen sain jostain voimia nousta pojan kanssa leikkimään ja päästä työtä tekevän nukkumaan. Puoli viiden aikaan sitten ihan oikeasti nukahdettin yöunille…

Tältä näyttävät leikit klo 02.00

Seuraava yö jo meni leikittä, mutta ensimmäisen puolikkaan yötä poika havahtui vähintään kerran tunnissa itkemään. Yön alkaessa myös Suomen aikaa uni syveni. Viime yönä tasaista havahtumista oli enää kahteen asti yöllä.

Mutta kuka nukuttaisi tämän äidin? Edellisyönä valvoin kaksi ja viime yönä kolme tuntia. Alkuyöt ovat varsinaista koiranunta, mutta saan ilmeisesti riittävästi levättyä, jotta uni tulee seuraavan kerran vasta Suomen aikaan illalla. Ah, kaikkea tämä vanhemmuus tuo tullessaan.