Kasvukipuja

Hei, nyt mä koetan saada tästä kiinni. Juurruttaa itseäni tähän. Alkaa avaamaan sielunmaailmaa, tai ihan maallisemmin sisintäni. 

Pukkaa mua, rakas. Nimi tulee siitä, että mun kokemuksella me jokainen tarvitsemme ”pukkausta”. Rakkaalta vierellämme, rakkaalta ystävältä, ja ihan ventovieraatkin voi pukata meitä eteenpäin tavotteissa, omissa kipukohdissa kohti toipumista, vaikka kuka ja vaikka missä. Syitäkin on monia.

Jos puhutaan seksuaalisesta pukkauksesta, jonka itse miellän parisuhteen eduiksi. On siihenkin monia syitä. Omat tarpeet, toisen tarpeet, halu saada jotain muutakin kuin seksuaalisen tyydytyksen. Kuinka moni rehellisesti pystyy itselle myöntämään, että joskus  parisuhteessakin huomaamattaan / suoranaisesti tahtomatta, sitä seksuaalista pukkaamista käytetään oman edun tavoitteluun. Eikä nyt pelkästään orgasmista ja sen tuomasta autuudesta kyse.

 Itsetunto-ongelmat, yksittäiset epävarmuudet, mikä onkaan mainiompi tapa saada niihin hetkellinen pukkaus eteenpäin, kuin seksi? Se että saat tunteen kelpaamisesta toiselle, sä näet sen nautinnon toisessa, ja samalla ryvet itsesi kanssa hukassa, niin etkö myönnä että sä saat sillä sitä varmuutta itseesi. Etkä sä edes joka kerta ole itse saanut siitä tilanteesta muuta. Ei se toki väärin ole, mutta vahvemmalle pohjalle identitteettinsä voi rakentaa, kun sen työn tekee itsensä kanssa pään sisällä. 

Mä olen kärsinyt tosi isoista ongelmista minuuteni kanssa, mutta tällä hetkellä kyllä koen olevani sellainen joka haluan olla, ja jollaiseksi mun oli tultava.

 

Tässä pintaraapaisua, nyt jatkettava touhuja.

 

Heippa hei. ❤