Luulin, että mulla olisikin ollut tunti ja kauheella kiireellä ja tohinalla nousin ylös. Mutta kirjoittamista onkin vasta iltapäivällä. Niinpä mulla on luppoaikaa, mutta tässä mä istun, enkä muuta voi.

Mietin, et menisin salille, mutta enpäs meekkään, kun meen vasta illalla. Ehdin laittaa sellaiset sotamaalaukset, että ei niitä huvita hikoillessa sulattaa.

Sitä paitsi kokeilin meidän salilla sellaista uutta laitetta, en tiedä oikein mikä sen nimi on, joten olenpas hyvä työntekijä. Se on kuitenkin sellainen maanjäristyslaite.

Sille voi mennä seisomaan, tai vaihdella asentoja jos haluaa. Se näyttää hieman vanhanaikaiselta vaa’alta, josta valitaan sitten se millaista tärinää haluaa. Se laite stimuloi lihaksia, ja vissiin tehostaa aika railakkaasti treeniä.

Sitä mä olen kokeillut nyt kaksi kertaa ja se on aika jännä, tykkään!

Outoa on se, että mä olen melkein, pikku hiljaa alkanut tykkäillä liikunnasta. Ennen en tykännyt, en koskaan. Mua on aina tyrkitty harrasteleen liikuntaa, kaikkia jumppia ja sellaisia, mikä on periaatteessa ihan hyvä. Totuta lapsesi nuorena, niin ei oo vanhana niin paha! Mut mä en tainnut oikein koskaan tottua. Mä tykkäsin syödä pullaa ja lukea kirjoja.

Mun syntymäpäivänä päätin, että tänään on se päivä, jolloin en laske yhtäkään kaloria ja syön mitä mieli tekee. Ihan mitä vain! Mutta sitten ei oikein tehnytkään mieli syödä mitään epäterveellistä, ja se oli aika traagista. Makarooni ja leipä ei enää hotsita.

Hukkasin lauantaina mun lompakon. Se on ärsyttävää, ei sillä että miljoonia olisi mennyt. Vaan se vaivannäkö. Kaikki kortit kuolleeksi ja sitten uudestaan herätetään henkiin. Rasittavaa.

Meidän koulun pesutuvassa on pesukone rikki. Pelkään että kohta alan haiseen tai sitten mun pitää käyttää jotain riepui. Voi kun ne korjaisivat sen nopeasti.

Oon myös löytänyt uuden lemppariruuan, stevian. Stevia on kasvi, joka on kymmenisen kertaa sokeria makeampi ja kaloriton. En tiedä sen suhtautumisesta hammaspeikkoihin, mutta mä tykkään! Stevia voi helposti korvata makeat jutut, leivoin mun synttäreillekin omenapiirakkaa ja korvasin sokrun stevialla. Hyvää tuli. Eikä se oli edes kauhean kallista. Yllätyin, kun mainostin steviaa äipälle, niin sillä oli sellainen ikkunalaudalla kasvamassa ja sain pureskella niitä lehtiä.