Pullasta puolivaltakuntaa

En kyllä itseäni kuvilla imartele. Eilen kun tulin ratikasta, tuntui kun vatsan tilalla olisi ollut reikä. Se oli kamalaa ja olin kärttyinen.  Tänään on ollut huomattavasti seesteisempi olo, ehkä tää on se ketosiini? Aamulla vaaka näytti 83,5 kiloa ja olin tyytyväinen. Kärsimys tuottaa tulosta. Oon myös oikeesti positiivisesti yllättynyt, että noi ruuat on paljon paremman makuisia. Sienikeitto ja vanilijajuoma on mun lemppareita.

Mulle annettiin sellainen sheikkeri, jolla mössöt sekoitetaan. Se kuului tuotepakkaukseen. Onnistuin räjäyttämään sen kaksi kertaa naamalleni, ennen kuin tajusin idean. Vieläkin se välillä vuotaa, ehkä oon vaan käsi.

Tää viikonloppu tulee olemaan mulle kärsimysten koettelemus. Voiko ilman viinaa olla hauskaa? En tiedä, oon aika asennoitunut. (No totta kai voi, sanoo Samu Sirkka.)

En tiedä, ehkä mua vaan harmittaa kun kaverit valmistautuu ja juo siiderii ja mä mussutan pahaa kiisseliäni ja mietin linjoja. Paksut tulee helpommin humalaankin, koska rasva ja alkoholi ei miksaannu hyvin. Tai siis ollenkaan.

Laura totesi mulle kannustavasti, (siideri kädessään) että sen jälkeen kun sä oot laihtunut, toivot että oisit ottanut itsestäsi jotain ihan paskoja kuvia, jotta voisit myöhemmin prassailla upealla olemuksellaan.

Vastustan ajatusta, että ollakseen arvokas, täytyisi olla laiha, mutta ärsyttää, kun mitään ei saa helpolla.

Taitaa olla suklaamössön aika.