Syyspäivä

Alan nähdä itseni enemmän sen kokoisena, kun muutkin tuntuvat näkevän. Ehkä se on tän dietin ansiota, tai sitten tän blogin ja sen saamien kommenttien. Tänään en ole vielä ryöminyt vaa’alla, huomenna sitten.

Tänään koulun jälkeen menin ystävättäreni Penniinan luo. Se opisklee teatterimaskeeraajaksi ja mä osallistuin sen kouluprojektiin. Se teki mulle meikin, jonka nimi oli jotain ”seksikäs treffimeikki töiden jälkeen”. Penniina on myös ottanut nämä oheiset kuvat.

Ehkä tää kaikki on terapeuttista monella tavalla. En ole tottunut olemaan poseeraamassa, vaikka oon toiminut myös piirrustusmallina. Jotenkin kameran edessä on erilaista. Se jäykistää sen yhden ainoan hetken, sekunnin murto-osan, jossa näytät joko sotanorsulta tai ballerinalta. Musta tuntuu, että mun tapauksessa ei ole välimaastoa. Sota-arpi alla olevassa kuvassa on muisto kun pompin kolmivuotiaana patteriin.