Päivä joka muutti elämäni 2.3.2017

Pelottaa, ahdistaa tämä on pakko hoitaa… niinkin pelottava asia kuin työterveyshoitaja.. Tiesin, etten ole mikää pikkutyttö… mutta kun astuin vaa’alle ja näyn numerot tuntui kuin maailma ympärilläni olisi pyörinyt.. mitä olen tehnyt itselleni? vaaka näytti 206.3kg. Näin hoitajan katseesta jo mitä hän ajatteli… ahdistus kasvoi sisälläni katsoin itseäni ja mietin kaikkia niitä kaikkia munkkeja, karkkeja sipsejä mitä olin suuhuni työntänyt.. kuinka olin etsinyt lohtua omaan pahaan oloni syömällä syömällä ja syömällä. Se tyhjä aukko sisälläni kasvoi siitä huolimatta. Kuin usvan läpi kuulin hoitajan puhuvan minulle siitä mitä tulevaisuus olisi jos jatkan samaan tahtiin…. tai oikeastaan siitä ettei tulevaisuutta olisi.. ei lapsia ei vuosia kumppanin kanssa. Sydämeni ei kestäisi painoani siihen on pakko tulla muutos. Sovin uuden ajan viikon päähän ja minun piti miettiä mitä tehdään.. Lähdin takaisin töihin olo turtana ja tyhjänä päässä pyöri vain ne neljä numeroa 206.3, Soitin itkien äidilleni ja kerroin tilanteen nyt on pakko tehdä muutos ja tiesin etten voisi odottaa viikkoa jos en aloittaisi heti en aloittaisi ollenkaan, peruisin hoitajan ajan niinkuin aina ennenkin olin tehnyt. Nyt tein muutoksen heti. Kun pääsin töistä en ajanut Hesburgerin autokaistalle vaan Verkkokauppaan ostin vaa’an kotiin ja aktiivisuus rannekkeen tästä se lähtee nyt sen on lähdettävä. Vaaka tuo omasta mielestäni kirottu kapistus sai paikan keittiöstä muistuttamaan etten voi elää enää niinkuin ennen. Kotiin tullessani tyhjensin kaikki herkkuni roskikseen ja tein salaatin. Illalla sänkyyn mennessäni päässä pyöri vain yksi asia nälkä… tai ainakin pääni mielestä minulla oli nälkä. Voisin verrata itseäni alkoholistiin ja tosin viinan sijasta himoni oli sipsit ja karkit. Päätin kuitenkin etten mene jääkaapille tämä olkoon uuden elämäni ensimmäinen päivä