Tekniikkalaji tämäkin

Sitä voisi kuvitella, että juokseminen on yksinkertaista puuhaa. Kengät jalkaan ja jalkaa toisen eteen, eiköstä vaan? Väärin.

Kuinka olen ikinä voinut juosta ilman kuulokkeiden läpivientiä teknisessä juoksutakissa?

Ajattelin eilen lähteä lenkille. Operaatio kun tuntui yksinkertaisemmalta kuin jättikassin kanssa thainyrkkeilytreeneihin raahautuminen. Eihän sitä tarvitsisi muuta kuin heittää kamat niskaan ja kipittää menemään. Ja ei kun pukemaan:

Hengittävä aluspaita: check.
Äh, sykemittarin vyö unohtui. Sykevyö: check.
Hengittävä aluspaita: check.
Tekninen juoksutakki: check.
Hitto, piti laittaa kuulokkeiden läpivienti ennen takin vetämistä kiinni. Kuulokkeet: check.
Kuulokkeet kiinni iPhoneen ja iPhone taskuun: check.
Perkele, piti laittaa Endomondo päälle. Endomondo päälle ja iPhone taskuun: check.
Jumalauta! Unohtui laittaa Spotify päälle. Spotify päälle ja iPhone taskuun: check.
Sykemittari ranteeseen ja menoksi. Mutta eihän se sykemittari voi takin päällä olla. Eikä takin hiha anna myöden kolholle kellolle. Takki pois, kello ranteeseen, takki päälle: check.
Rappuset alas ja ulos: check.
Hemmetti, valitsinpa tyhmän soittolistan. Soittolista vaihtoon ja iPhone taskuun: check.
Sykemittari päälle: check.

Lopputulos: kauhea säätö ja tuskanhiki ennen kuin yhtään askelta on ehtinyt ottaa. Tämän tavara-arsenaalin kanssa puuhastelemisen jälkeen muutamien nyrkkeilyhanskojen ja hammassuojien raijaaminen tuntuu pieneltä.

Olen joskus juossut marketin yleisliikuntakengissä ja hupparissa. Ilman musiikkia, gps-paikannusta, puhelinohjelman kilometritietoja ja sykedataakin olen pärjännyt. Mutta vaikka teknologia onkin välillä vähän vaivalloista, en jotenkin osaa kuvitella olevani ilmankaan enää. iJuoksua kai tämä sitten on.

Pitäisiköhän sitä välillä juosta ihan luomuna?