Elämä paperilla
No nyt on dataa. Hyvinvointitutkimuksen tuloksia on alkanut virrata sisään ovista ja ikkunoista: analyysia unen laadusta, koontia tekemisistä, päiväraportteja siitä, millaista v-käyrää elämäntilanteeni onnistuu piirtämään.
Siinä se yhden päivän v-käyrä lepää! FirstBeat-mittari tarjosi tutkimuksen kiintoisimman annin: punainen on stressiä, vihreä palautumista. Se, että valtaosa stressistä ajoittui pitkäksi venyneen työpäivan ajaksi, ei yllätä, mutta näemmä duunipäivän aikanakin sitä on onnistunut olemaan välillä iisisti.
Tutkimukseen osallistuminen oli toki vaivalloista, mutta onneksi paperinivaskat tarjoavat paljon vaivanpalkkaa. On kiehtovaa nähdä oma elämänsä pylväinä, käppyröinä ja piirakkakaavioina. Eiväthän ne kaikkea kerro tietenkään, mutta antavat osviittaa elämästä. Melkoisen rutinoitunutta se näyttää olevan, noin seitsemän tuntia unta ja kahdeksan tuntia töitä keskimäärin. Siinä välissä sitten arkipuuhaa ja kuntoilua. Kokonaisuudessaan elämä tuntuu olevan stressin ja palautumisen suhteen melkoisen balanssissa, mutta liikuntaa nyt voi aina lisätä ja stressitilanteita yrittää välttää ja hanskata.
Kauheinta oli tutkailla unen palauttavaa vaikutusta iltoina, kun oli tullut juotua alkoholia. Oheinen käppyrä kuvaa uneni laatua päivänä, kun olin viettänyt seuraelämää ja juonut muutaman tuopin ja hengaillut myöhään ulkona:
Jaiks! Uni ei ole hääppöistä pienessä hutikassa, huomaan ma. Parasta lepoa kroppa on saanut näemmä ensimmäisen aamuherätyksen jälkeen takaisin sänkyyn rojahdettuani. Jo kahden tuopin juominen teki uniajasta silkkaa punadiskoa. Onhan ystävien näkemisellä ja seuraelämän viettämisellä toki elämänlaatua parantavia ominaisuuksia, mutta tarkoituksettoman iltakaljoittelun tämä asettaa kyllä uuteen valoon.
Näin tutkimuksen jälkeen on sitten aika miettiä, mitä tästä opin. Sen, että kroppa tuppaa käydä ylikierroksilla myöhäisillan urheilun jälkeen. Että unta voisi olla pikkaisen enemmän. Että työpäivästäkin on mahdollista löytää palauttavia hetkiä (näyttävät liittyvän eritoten eväiden syömiseen ja vapaamuotoiseen ideoiden heittoon).
Ja, mikä oudointa: monen päivän korkein stressipiikki on puoli yhdeksän aikaan aamulla. Silloin minä valitsen kiireessä ja jo vähän myöhässä päivän vaatteita. Pienet on näemmä ihmisen murheet.
Hyvinvointitutkimus-postaussarjan aiemmat osat voit lukea täältä ja täältä.