Loskaa, lantsareita ja lihaksikkaita miehiä
Eli mitä tapahtui Pumpuin Tukholman-matkalla. Mukana kisaraportti lihapullamaaottelusta, paidattomia uroita ja ruotsalainen tulkinta suomalaisesta oluesta. Katso myös kuumat kuvat!
Pakko rakastaa ruotsalaisia ja heidän käsitystään brunssista: menyyssä oli valittavana muun muassa ribsejä, lihapullia ja pastaa. Pakkohan sitä oli kokeilla, miltä lihapullat maistuvat kansakodin puolella. Lihapullamaaottelun tulos: tasapeli. Hyvää molemmin puolin.
Matkan pääasiallinen tarkoitus oli mennä ensi kertaa todistamaan maailman suurimman vapaaotteluorganisaation meininkiä paikan päälle. UFC:n ensimmäinen Pohjoismaiden-otteluilta oli toki samalla hyvä tekosyy mennä nauttimaan keväisen Tukholman antimista.
Vaan avot: takatalvi tuli ja kyllästi kaupungin ihanalla loskalla. Kuvitelmani ihanan aurinkoisesta ja ennen kaikkea kuivasta kaupungista oli pakko hylätä ja lähteä shoppailemaan.
Ilman kumisaappaita lauantaipäivästä olisi tullut onneton. Lantsarit jalassa pistimme menemään kaupungilla kuin kuninkaat. Nuo kangaskengät tarttuivat mukaan vähän niin kuin vahingossa.
Lauantai-ilta oli pyhitetty tietenkin vapaaottelulle. Kun kivemmat kengät olivat kuivumassa ennen h-hetkeä, pääsimme aitiopaikalta ihmettelemään kuinka vapaaottelusirkus toimii. Olimme sattumalta varanneet huoneen samasta hotellista kuin iso osa tapahtuman ottelijoista, huoltojoukoista ja organisaattoreista. Olihan se hauskaa kun pääsi lähietäisyydeltä seuraamaan mitä täpäkät vapaaottelijat syövät aamiaiseksi (munia ja pekonia, PALJON) tai kuinka jopa kehäkuuluttaja joutuu hotellin aulassa fanien piirittämäksi. Samalla selvisi, että moni ottelija on oikeasti melkoisen pieni. Tai sitten minä olen vain tosi iso.
Globen oli ääriään myöten täynnä. Yllä olevan kuvan esittämässä vaiheessa anniskelumeininki vielä hymyilytti. Vaan ei kauaa: bisse loppui Globenissa alta aikayksikön, siis sen jälkeen kun sitä oltiin jonotettu melkein puoli tuntia. Ainoa alkoholillinen vaihtoehto oli lämmin Kopparberg, ja sekin Svea-mamman huolehtimisesta johtuen 2,3-prosenttista. Mitä hemmettiä se sellainen on?
Tunnelma areenalla oli kuitenkin mitä erinomaisin. 15 000 vapaaottelufania huutamassa, kannustamassa ja tömistelemässä oli melkoisen hieno elämys. Itse otteluista ja muuveista saa paljon enemmän irti television ääressä, mutta kokonaisvaltaisena kokemuksena UFC-sirkuksen näkeminen oli mitä mainioin tapa viettää viikonloppua.
Koska paikalla oli paljon ystäviä ja maanmiehiä, piti otteluita tietenkin jälkipuida paikallisessa. Tiskiltä sokkona tilattu ”veckans öl” olikin sitten outo tulkinta Karhun kolmosesta: eipä ole meillä keskiolut 5,4-prosenttista! Maistui se paremmalta kuin Globenissa nautittu kakkosvahvuinen Norrlands Guld, sentäs.
Sunnuntaina Tukholma oli kuin uusi paikka. Aurinko paistoi ja loska oli kadonnut, joten lantsarit sai jättää hotellille. Sattumanvarainen kaupungilla haahuilu oli miljoonasti hauskempaa kuin päivää aikaisemmin.
Kirsikkana viikonloppuni päällä: kirsikankukkia!
(kiitos Jukalle loska- ja Lotta-kuvista!)