Fillariaikuinen

On tullut aika tunnustaa tosiasiat.

Olen pitkään etsinyt itselleni uutta polkupyörää. Nyt uskon löytäneeni uuden, toivottavasti pitkäaikaisen kumppanin. Sydäntä silti vihlaisee: kuinka voinkaan hylätä suloisen Electra Bikesin Betty 3:n (vasemmalla, tosin omani on vaaleansininen) kolhon mutta käytännöllisen hybridipyörän (Kona Dew Plus oikealla) takia?

En saanut yöllä unta, kärsin tunnontuskia Bettyni hylkäämisestä. Kuvittelin ajavani  ihanassa kesämekossani lämpimässä kesäyössä teknisellä miestenpyörällä. Sitten oli pakko ottaa järki käteen. Ensinnäkään lämpimiä kesäöitä ei ole liiemmälti. En ole ihana kesämekkoihminen. Olen ihminen, joka haluaa ajaa pyörällä töihin, treeneihin ja pidempiä matkoja, myös syksyllä ja keväällä. Sellaiselle ihmiselle ei vain sovi 30 kiloa painava, leveästongainen ja hidas pyörä, oli se kuinka nätti tahansa.

Tätäkö on olla pyöräaikuinen?