Tähän on tultu
Minä en koskaan muuta Helsinkiin.
Minä en koskaan muuta pois Kalliosta.
En ikinä ota naamalävistyksiä pois.
Minä en koskaan mene julkiselle paikalle collegehousuissa.
Enkä ainakaan osta juoksutrikoita.
Ja niin koitti se päivä, kun nykyinen siivo kamppilainen osti itselleen makkarankuori-mallin juoksutrikoot.
Ei tämä juoksutrikoohomma ihan puskista tullut. Olen jo pitkään vannonut pohjemittaisten trikoiden nimeen salipuuhissa ja jumppatouhuissa. Nyt elämäni ensimmäistä kertaa vedin jalkaan nilkkamittaiset trikoot.
Tai jos tarkkoja ollaan, niin toista kertaa. Ensimmäinen kerta oli vuosia sitten urheilukaupassa, kun olin ostamassa juoksupukusettiä, jossa sai valita löysien housujen ja trikoiden välillä. Vedin hirvitykset jalkaan, nauroin katketakseni ystävän kanssa näylle ja vannoin ettei minua ikinä nähtäisi hölkällä trikoissa.
Niin sitä elämä muuttuu ja ääni kellossa vaihtuu.
Ps. Taas tätä valokuva-pulitzeri-tasoa… Joku kiva mesenaatti voisi palkata mulle henkilökohtaisen kuvaajan. Tai ilmoittaa mut kansanopiston Digikuvauksen alkeet -kurssille.
Pps. Huomasittehan, että Lily etsii uusia Toimitus tykkää -palstoja? Pumpui presidentiksi, vink vink!!!