Varo! Miesmakusi muuttuu!

Liikuntaharrastuksella on monia yllättäviä sivuvaikutuksia. Sitä huomaa puhuvansa outoa jargonia, käyttävänsä tyytyväisenä collegehousuja kaupungin keskustassakin  – ja pitävänsä ihan erilaisista miehistä kuin aikaisemmin.

Seuraa noloja paljastuksia aikaisemmista ihanteista ja aimo annos silmäkarkkia lauantain ratoksi:

Lienee ihan normaalia, että miesmaku muuttuu – tai oikeastaan korjaantuu oikeaan suuntaan – vuosien varrella. Sitä oppii arvostamaan tietynlaisia luonteenpiirteitä tai että toisella on edes hitunen älliä päässä. Sehän on normaalia, mennessä oppii. Sitä en olisi ikinä arvannut, että miesmaku tulee ulkoisestikin muuttumaan näin valtavasti.

Olin pitkään täysin vakuuttunut siitä, ettei se ole mies eikä mikään jos sillä ei ole pitkää tukkaa, kynsilakkaa ja silmämeikkiä. Nyt on vähän noloa ja todella liikuttavaa, että muistaa Unelmiensa Miehen näyttäneen tältä:

Placebo-yhtyeen nokkamies Brian Molko, teinivuosieni suuri ihastus. Nyt jos tuon näköinen tulisi ovelle ja pyytäisi treffeille, pyörtyisin, mutta vain siksi että happi loppuisi kun nauraisi itsensä tärviölle. Voi kuinka hellyyttävää!

Siinä vaiheessa kun kokemusta miehistä oli minimaalisesti ja intoa tutustua heihin sitäkin enemmän, olin täysin varma siitä, että unelmien mies pukeutuisi näin:

Nahkahousut! Enemmän pakkelia kuin meikäläisen meikkilaukussa! Suihkussakaan ei ole käyty näemmä aikoihin. Voi jeesus. Katsoin joskus vuosien tauon jälkeen Brandon Leen tähdittämän The Crown. Lienen muuttunut vanhaksi kyynikoksi kun ei se enää iskenyt ihan samalla tavalla.

Hiljalleen sitä alkoi pitää meikittömistä ja lyhyttukkaisistakin miehistä. Alkoi arvostaa tolkkua, päivätyötä ja vähemmän hössöttävää suhtautumista ulkonäköön. Goottimenneisyyttä kunnioittaen olin edelleen sitä mieltä, että unelmamiehen on kuitenkin oltava vähän laihemmapuoleinen, enemmän emotionaalista kuin fyysistä vaikuttavuutta uhkuva otus.

Vaan sitten kuvioihin astui urheilu. Yhtäkkiä sitä huomasi silmäilevänsä ja arvostavansa timmimpiä vartaloita. Miesihanne otti parikymmentä kiloa lisää lihasta ylleen, heivasi rokkirytkyt helvettiin ja, no, alla olevasta kuvasta päätellen rupesi patsastelemaan ilman paitaa.

Mieltymys atleettiseen miesvartaloon (jota tässä esittelee näyttelijä Tom Hardy) ei ole kyllä pelkästään esteettistä. Siihen liittyy tietty lupaus omistautuneisuudesta, tervehenkisyydestä (poislukien ne kauheat testopump-ukkelit, hyi!) ja siitä, että zombiapokalypsin koittaessa mies pystyy pelastamaan mamsellin hädästä.

Samalla huomaan kyllä naisihanteeni muuttuneen radikaalisti. Siinä missä ennen tavoittelin eteeristä ja etäistä habitusta, nyt huomaan haluavani isommat hauikset itsekin. En ehkä ihan noin isoja, mutta sellaiset joilla voi päihittää ainakin muutaman miehen leuanvedossa.

Ihan kaikista raidoistaan ei tämäkään tiikeri pääse. Kyllä vieläkin mekastusmusiikkitausta, tietynlainen runopoikamaisuus ja älykkyys vetoaa. Ja silloin saa olla vaikka yhtä vanha kuin ihana, ihana Henry Rollins tässä:

Entä te? Millaisia unelmien miehiä ja haaveiden poikaystäviä teillä oli vai ovatko ne edelleen samoja? Haastan teidät paljastamaan noloimmat mies- (ja toki nais-)ihanteenne (kuvien kera) kommenttiosiossa. Parhaalle vastaajalle luvassa pullakahvit, jos ja kun joskus tavataan.