Olympia-aatteita

Olen tässä sairaslomani ratoksi katsellut paljon olympialaisia. Voisiko parempaa sairastamisviihdettä keksiä! Koko ajan tapahtuu, on draamaa ja suuria inhimillisiä voimainkoetuksia. Nuoria ja kauniita ihmisiä ponnistelemassa.

Olympialaiset herättävät myös hervottoman himon alkaa harrastaa uusia lajeja. Soutu vaikuttaa mahdottoman hauskalta! Ratapyöräilyssä saisi komeat reidet! Jousiammunnassa on outoa tenhoa! Samoin trampoliinihypyssä, viisiottelussa ja käsipallossa! Onkohan aikuisille telinevoimistelukouluja?

Harrastushimon myötä herää toki myös tuttu pieni harmitus siitä, että ei ole päässyt kokeilemaan kynsiään ammattiurheilijana. Entäs jos olisin aikoinaan jäänyt yleisurheilemaan Lappeenrannan Urheilumiehiin? Entäs jos olisin liittynyt vaihtarivuonna soutujoukkueeseen?

Onneksi on senioriurheilua. Uskon, että viimeistään näiden olympialaisten yleisurheilukisoja seuratessa kypsyy päätös mennä aikuisten yleisurheilukouluun ensi kesänä. Mutta missä välissä sitä opettelisi soutamaan? Mahtuisko kerrostaloasuntoon trampoliini?

Mitkä ovat teidän suosikkejanne olympialajeista?

ps. Kuumeista ihmistä nauratti ihan tolkuttomasti, kun skeet-kisan aikana selostaja ilmoitti ”Kisaan saatiin ensimmäinen pummi.” Ei siellä sitten ollutkaan mitään puistokemistiä vaan puhuivat vain hutiosumasta.