Liikunta on kauheaa

Tiedättekö miltä näyttää ihminen, joka kuukauden lököreissun ja viikon megasairastamisen jälkeen lähtee turhan tiukkatahtiselle lenkille, jonka aikana alkaa sataa kaatamalla? No tältä:

Ei paljoa naurata. Harvoin on lenkkeily tuntunut näin kamalalta. Keuhkoja poltti, jalat olivat jäykät, pelko taudin yllättävistä jälkiterveisistä kummitteli kallossa. Jostakin se on taas pakko aloittaa, kuitenkin. Alkaa rakentaa peruskuntoa ja siihen päälle uutta. Ymmärrän taas paremmin niitä, jotka aloittavat kuntoilun ihan nollatasolta.

ps. Rillit + juoksu + sade = kauhea yhdistelmä