Sweat, chalk and happiness
Väittivät, että crossfit-salilta lähtiessä on onnellisempi kuin sinne mennessä. Ja oikeassa olivat.
Jos joku keksii lunttaamatta jutun lopusta mitä hemmettiä tämä kuva esittää, voin tarjota pullakahvit kun tavataan. Ei ole kuvaaminen tämän häseltäjän juttu, ei.
Kävin keväällä kokeilemassa crossfitiä Crossfit Central Helsingillä, ja tykästyin kovasti. Sali vain oli täysi, eikä uusia oppilaita otettu sisään. Sitten toissaviikolla sähköpostissa odotti iloinen yllätys: puolen vuoden jonotuslistalla roikkuminen kantoi hedelmää, ja pääsin on ramp -kurssille!
On ramp -kurssilla varmistetaan, että treenaaja pystyy hanskaamaan tekemisensä ja tutustuttaa noviisit mitä moninaisimpien liikkeiden maailmaan. Ja voi niitä liikkeitä oli monta. Viikonlopun aikana käytiin läpi perusasioita lukuisista kyykyistä, erilaisista leuanvedoista, kahvakuulatekniikasta, maastavedosta ja olympianostoista.
Voi jos olisin saanut yhtä hyvää oppia salilla joskus ammoin aloittaessani! Vaikka maastavetoa ja takakyykkyä onkin hinkattu regiimissä ties kuinka paljon, oli hyvä palata ihan perusteisiin tiukan valvovan silmän alla. Jokaisesta liikkeestä, oli se kuinka tuttu asia, löytyi taatusti korjattavaa. Ja hyvä niin. Nyt on paljon mietittävää ja parannettavaa.
Parasta antia oli kuitenkin kauan kaipaamani opetus olympianostojen ihmeelliseen maailmaan. Tempaus ja työntö ovat olleet haavelistallani jo pitkään, mutta ilman pätevää opastajaa en ole uskaltanut ruveta tempomaan. Tänään sain ensimakua siitä, kuinka huikeita nämä liikkeet ovat. En ole koskaan ennen pelännyt tehdä painonnostoliikettä. Vaikka kuormaa oli vain pelkän tangon verran, oikeasti kauhistutti ensimmäisen kerran viskata tanko suorille käsille ylös.
Jos viisi vuotta sitten joku olisi väittänyt, että suorastaan liikutun opetellessani klassista painonnostotekniikkaa, olisin nauranut päin naamaa. Mutta tässä sitä ollaan. Käsissä ei ole nahkaa eikä kropassa puhtia, mutta mieli palaa mennä huomenna harjoittelemaan lisää.
Vaikka pääpaino viikonlopussa olikin tekniikoiden ja koko crossfit-konseptin opettelussa, pääsimme toki lopuksi tositoimiin. Sunnuntai päättyi lystikkääseen harjoitukseen, jossa tehtiin 21-15-9-sarjana kahvakuulaheilautuksia ja yleisliikkeitä. Kauheaahan se oli tehdä kaikkiaan 45 kumpaistakin, mutta neljässä ja puolessa minuutissa ne sain tehtyä. Ja tulevaisuudessa toivottavasti entistä nopeammin. Jostain syystä hymyilytti, kun poljin sateessa kotiin.
Jos Crossfit Central Helsinki (Jätkäsaaressa) kiinnostaa, kannattaa ilmoittautua jonotuslistalle. Ja myös jos tekniikka kiinnostaa. Olisinpa tiennyt kaiken tämän jo salipuuhia aloittaessani!
Ja sitten selitys tuolle kauhealle kuvalle. Olin niin tohkeissani koko viikonlopun tekniikkakurssin, että en muistanut ottaa muita kuvia kuin tämän. Siinä esiintyvät jalkamerkit perus- ja kyykkyasennolle sekä olympiatanko, ja vuorossa on tempaus.