Lajikokeilussa ilmajooga

Riks, raks, poks. Niin aukenivat lonkat ja selkänikamat, kun joogasin pää alaspäin.

Olen jo pitkään halunnut kokeilla ilmajoogaa eli aerial yogaa tai air joogaa. Rakas ystäväni Rita vinkkasi, että tätä lystiä voi nyt harrastaa Yoga Nordicilla Kaisaniemessä, ja minähän menin.

Normaaliin joogatuntiin verrattuna tunnelma oli hilpeämpi ja hieman sählääväisempi, kun aloittelijat yrittivät parhaansa mukaan killua ties minkälaisista asennoista. Liikkeitä tehtiin sekä matolla että kankaasta tukea hakien.

Kun asennon saa hyväksi, on kankaan varassa oleminen yllättävän mukavaa. Selkäranka saa lisää pituutta, ja moniin liikkeisiin saa uutta kivaa kulmaa, kun osan painostaan voi laittaa kankaalle. Erityisesti pidin käsilläseisonnasta kankaan varassa, jolloin käsiensä varassa voi olla vaikka kuinka pitkään ja makustella eri asentoja.

Loppurentoutus oli ehkä kaikkien kokeilemieni joogalajien lystikkäin. Kiipesimme ensin istumaan kankaaseen, josta sujahdimme pötköttelemään kuolleen miehen asentoon kankaan sisuksiin. Mikäs siinä keinuessa!

Suosittelen ilmajoogaa kaikille, jotka haluavat vaihtelua normijoogaansa. Kovin korkealle ei kankaan kanssa voi kiivetä, joten korkean paikan kammoa ei taatusti tule. Jos pää alaspäin killuminen on vierasta tai epämiellyttävää, voi ilmajoogassa varmasti petrata näitä taitojaan helposti.

Kohta lähden hieman erilaisten fyysisten aktiviteettien pariin eli Helsinki City Runille. Wish me luck!