Pitääkö syömisistään stressata?

Uskon monessa hyvinvointiin liittyvässä asiassa kohtuuteen. Jos on valittava täydellisen mutta runsaasti stressiä tuottavan omistautumisen ja  pientä joustovaraa tarjoavan vähemmän stressaavan vaihtoehdon välillä, valitsen mieluummin jälkimmäisen. Etenkin mitä tulee syömiseen.

80-20-ajattelu, jossa syödään oikein 80 prosenttia ajasta ja määrästä ja muulloin vedetään vähän löyhemmällä otteella, on pääpiirteittäin hyvä ohjenuora. Tosin en tiedä onko tuo suhdeluku oikea. Itse yritän noudattaa elämässäni kenties 90-10-ajattelua. Kauniista periaatteista ja tarkoitusperistä huolimatta tiedän stressaavani syömisistäni välillä turhankin paljon. Onko etenkin naisväki ohjelmoitu tuntemaan huonoa omaatuntoa ruoasta? Perusruokani on melkoisen terveellistä, mutta eritoten ruoan määrän kanssa joudun olemaan tarkkana. Kun on hevosen ruokahalu ja kilpasyöjän mielenlaatu (terkkuja vaan siskon miehelle, otetaan se perunansyöntikisa pian uudelleen!), joutuu välillä hillitsemään annoskokojaan jos mielii pysyä nykyisissä mitoissaan.

Suhteellisuudentaju on tärkeä tekijä myös ruokahommissa. Yksi päivä märehdin töissä lounaani (salaattia, uuniperuna, savukalaa) runsasta majoneesimäärää. Sitten huomasin, kuinka työtoveri tuli keittiöön, nappasi jääkaapista paketillisen kananugetteja ja paineli ne kainalossaan nauttimaan ne työpöytänsä ääressä (kylmänä, toim. huom.), kuten lähes jokainen arkipäivä. Äkkiä ei oma ruokavalio tuntunutkaan enää kamalalta tieltä lihavuuteen ja heikentyneeseen suorituskykyyn. Sama homma oli silloin, kun seurasimme hämmästyneinä vierestä, kuinka eräs harkkarimme söi lounaaksi pussillisen hodarisämpylöitä kylmiltään ja ilman täytteitä. Ja sitten Kismet-patukan siihen päälle.

Kun on kantapään kautta oppinut, kuinka hyvää kunnollinen ja terveellinen ruoka tekee paitsi fyysiselle myös henkiselle suorituskyvylle (elinhän abivuoden pääosin oluella ja suolapähkinöillä), on aina hämmästyttävää päästä toteamaan lähietäisyydeltä, miten jotkut ”ravitsevat” ruumistaan aivan erilaisella tavalla kuin itse. Ehkä on haitallisempaa käyttää ajatusenergiaansa appeensa miettimiseen kuin syödä terveellistä ruokaa hieman epäterveellisimmillä höysteillä hyvillä mielin.

Ps. Tänään söin treenin jälkeen lohta, hieman peruna-sipulisekoitusta tillillä sekä salaatin, jossa oli kolmea eri vihreää, tomaattia ja mungpavun ituja. Ja kasvisten päällä muuten ehkä parasta salaatinkastiketta ikinä, Olivadon Avocado Lemon Zestiä. Niin hyvää, että tekisi mieli vetää suoraan pullosta.