Iloa, kauhua ja sata v-sanaa eli CrossFit Games Open 2014

Taas ovat ohi, nuo viisiviikkoiset kärsimyksen, ilon ja jännityksen täyteiset urheilukisat, eli CrossFit Games Open. Maailmanlaajuinen kisa kerää ristiinkuntoilijoita ympäri maailmaa mittelemään itseään vastaan – ja parhaimpien kohdalla tietenkin myös toisiaan. Kas näin kisat menivät omalta osaltani:

14.1
10 minuutissa niin paljon kuin ehtii
30 tuplahyppynaruhyppyä
15 tempausta (naisilla 35 kg)

Avauslaji oli toisinto kaikkien aikojen ensimmäisten Openien avauslajista. En ladannut tätä kohtaan kummempia odotuksia, sillä olin juuri ollut kipeänä ja kärsin jännetulehduksesta. Päätin ottaa tavoitteekseni tehdä ensimmäiset tuplat ja jos ranne sallisi, muutaman tempauksen. Vaan niin pistin tikaten, ja tulos oli oikein kelpo. Openeissa paljastuvat väistämättä heikkoudet, ja monelle tuplien hyppiminen koitui kohtaloksi. Itse nakuttelin ne menemään melkeinpä katkoitta.

Oma tulos: 216 toistoa

 

14.2
3 minuutin seteissä niin kauan kuin pystyy
minuutit 0-3:
10 valakyykkyä (naisilla 30 kg)
10 chest to baria (rinta tankoon -leuanvetoa)
minuutit 3-6
12 valakyykkyä
12 chest to baria 
jne.

Ja niistä heikkouksista puheen ollen. Kirosin ykköslajin jälkeen, että ei voisi tulla omalle osaamiselleni ja nykyiselle terveydentilalleni huonompaa lajia, mutta niin vain tuli heti seuraavalla viikolla. Tein yhden toiston, sillä ranne ei sallinut yhtään kiertoliikettä käteen, jolloin valakyykyn tekeminen osoittautui melkoisen tuskalliseksi. Olisin ehkä hyvänä päivänä saanut pari chest to baria. Näitä sitten voikin treenata ensi vuotta varten.

Oma tulos: 1 toisto

14.3
8 minuutissa niin monta kierrosta kuin ehtii
10 maastavetoa (naisilla 43 kg)
15 boksihyppyä
15 maastavetoa (61 kg)
15 boksihyppyä
20 maastavetoa (70 kg)
15 boksihyppyä
25 maastavetoa (84 kg)
15 boksihyppyä
30 maastavetoa (93 kg)
15 boksihyppyä
35 maastavetoa (102 kg)
15 boksihyppyä

Tästä lajista olin oikeasti innoissani. Sen minkä menetän räjähtävyydessä ja raa’assa voimassa, otan takaisin tasaisessa kuormittavassa tikkaamisessa. Maastavedot ovat suosikkiliikkeitäni, vaikka vähän epäilyttääkin, että tällainen selkähasardi laji on otettu mukaan Openeihin, joissa kaiken maailman suharit pääsevät rikkomaan itseään liikaa yrittäessään. Tein treenin mahdollisimman järkevästi ja omaa kroppaa kuunnellen. Maastavedoissa pääsin 84 kilon nostoihin saakka, mikä olikin tavoitteena. Toinen suosikkini tämän vuoden Open-lajeista.

Oma tulos: 105 toistoa

Kuva: Sanna Kaipia

14.4
14 minuutissa niin monta toistoa ja kierrosta kuin ehtii
60 kcal soutu
50 toes to bar
40 wall ball
30 rinnalleveto
20 muscle-up

Ei Openeita ilman vitutusta ja kyyneliä. En ole mikään toes to bar -mestari, mutta en osannut odottaa jääväni näin pahasti jumiin jo toiseen liikesettiin. Harmitti niin vietävästi, sillä chipperin seuraavat liikkeet, eli wall ballit ja rinnallevedot, ovat minulle hirmuisen mieluisia. Sen sijaan tuhrasin reilut kymmenen minuuttia treenistä saamalla juuri tuon 50 toes to baria täyteen ja päästämällä ilmoille ainakin tuplamäärän kirosanoja. Ja itkemällä vähäsen. Tyylikästä. Tämän teen kyllä joku päivä uudestaan, koska haluan saada paremman tuloksen ihan vain itseäni ajatellen.

Oma tulos: 110 toistoa

14.5
ei aikarajaa
21-18-15-12-9-6-3 toistoa
thruster (naiset 29 kg)
bar facing burpee 

Viimeinen laji olikin sitten varsinainen Via Dolorosa. Hirmuiset määrät thrustereita ja yleisliikkeitä tangon yli hyppäyksen kanssa. Eikä aikakattoa pelastamassa: joko pitäisi kärsiä lopppuun saakka tai lopettaa kesken. Jännitin tätä lajia ihan vietävästi. Mutta tein fiksun toimintasuunnitelman, pidin siitä kiinni ja ylitin itseni tikkaamalla omaan tasooni nähden oikein mainion ajan 18:13. Tähän oli erinomaisen tyytyväinen. Monta kertaa sai kyllä ylipuhua itsensä jatkamaan, mutta pahimpien pelkojen vastaisesti en kuollut enkä luovuttanut. 

Oma tulos: 18:13

Kokonaissijoitus maailmanlaajuisesti 28 833/52 543

Kun lauantaina isolla porukalla salilla viimeistelimme Openien viimeisen lajin viimeisiä lähtöjä, tuntui yksi jos toinenkin olevan herkistyneessä tilassa. Moni vakuutteli, että ”ei enää koskaan”, mutta naureskellen lisäsi, että ensi vuonna kuitenkin uudestaan. Yksi treenikaveri myönsi kyynelehtineensä vähän, kun koko sali kannusti yhden erän viimeistä taistelijaa suorittamaan kauheat 168 toistoaan kunniakkaasti loppuun.

Kyllä sitä oli koettelemuksen jälkeen itselläkin sydän pakahtua ilosta. Paitsi siitä että viimeinen laji meni niin hyvin myös silkasta ilosta, että on löytänyt itselleen harrastuksen joka on niin paljon enemmän kuin vain muutaman kerran viikossa tapahtuvaa fyysistä toimintaa. Taas on viisi viikkoa saanut iloita omista ja muiden onnistumisista ja kannustaa treenikavereita ylittämään itsensä kerta toisensa jälkeen. Ja se ei ole ihan vähän se. 

Seuraava steppi CrossFit Gameseissa ovat regionaalit. Ja minä olen lähdössä niitä katsomaan! Lennot ja majoitukset on jo buukattu keväisestä Kööpenhaminasta, vielä pitäisi saada väijyttyä liput itse kisaan, niin avot! 

ps. Pahoittelen muuten mahdollisia typoja. Luotan pitkälti kymmensormijärjestelmäni varmuuteen, sillä sain ihmeellisen ärhäkän allergisen reaktion sunnuntaina ja menetin melkein koko näkökykyni muutamaksi päiväksi. Maailmaa peittää tällä hetkellä melkoisen tukeva pornovaseliinikerros (metaforinen, siis), mutta parempaan päin ollaan menossa. Tänään uskalsin jo yksin ulos. ja ruutua näkee jo vähän siristellä. Arvostakaa aistejanne, ystävät! Niitä ilman on melkoisen vaikea elää…)

pps. Onks mun kissahousut hienot vai onks ne hienot?