Rauta on parasta masennuslääkettä

Tänään oli surkea päivä. Olin nukkunut huonosti ja olo oli aamulla edustustehtävien jäljiltä hintsun krapulainen. Oli vastoinkäymisiä ja pahaa mieltä. Piti olla vapaapäivä mutta jumitin töissä kuusi tuntia. Tulin kotiin ja kaivauduin peiton alle kiroamaan pahaa maailmaa.

Vaan sitten päiväunien jälkeen päätin ottaa itseäni niskasta ja lähteä treeneihin. Ja mitä tapahtui? Treenit menivät miten menivät, mutta kotiin pääsi ihan eri ihminen. Raskas fyysinen työ kevensi henkistä taakkaa huomattavasti.

Heti kotiin päästyäni oli pakko lukea jälleen kerran Henry Rollinsin essee ”The Iron”, joka on yksi hienoimpia kirjoituksia fyysisestä harjoittelusta ikinä. Siinä on monta nerokasta kohtaa, jotka osaan jo lähestulkoon ulkoa ja jotka allekirjoitan täysin:

”The Iron is the best antidepressant I have ever found. There is no better way to fight weakness than with strength. Once the mind and body have been awakened to their true potential, it’s impossible to turn back.”

”Learning about what you’re made of is always time well spent, and I have found no better teacher. The Iron had taught me how to live. Life is capable of driving you out of your mind. The way it all comes down these days, it’s some kind of miracle if you’re not insane. People have become separated from their bodies. They are no longer whole.”

Koko tekstin voi käydä lukemassa esimerkiksi täältä. 

Paitsi että teksti tuottaa minulle iloa, pääsin postauksen varjolla ilahduttamaan itseäni googlaamalla herra Rollinsin kuvia. Onhan hän ehkä seksikkäin viisikymppinen jonka tiedän. Tuplavoitto!