Sananen motivaatiosta
Olen tällä viikolla käynyt kirjeenvaihtoa erään lukijan kanssa (Terkkuja, T!) motivaatiosta ja sen puuttumisesta.
T. treenaa crossfitiä, mutta on törmännyt totaaliseen motivaatiovajeeseen:
”Olen tätä yrittänyt kelata mielessäni, että mistähän moinen voisi sitten johtua. Toki aika paljon treenasin alkuvuodesta, ja sillä on varmaan osavaikutuksensa mutta en oo kyllä varsinaisesti kyllästynyt lajiin, päin vastoin kehitystä tapahtuu kyllä koko ajan ja joka päivä oppi jotain uutta.”
Aloin miettiä, mistä oma motivaationi koostuu, ja tulin kehittäneeksi keskusteluissamme hyvin keittiöpsykologisen kaksivaiheisen motivaatiojärjestelmän. Sen mukaan motivaatiota on kahdenlaista: henkistä ja fyysistä.
Fyysinen motivaatiopula aiheutuu siitä, että kroppa ei siedä treeniä ja ilmoittaa siitä henkisenä nahkeutena. Vaikka elimistömme ja pääkoppamme melkoisen hieno systeemi ovatkin, ovat sen viestit meille usein melko karkeita: kremppaa, mälsää fiilistä, kiukkua. Fyysistä motivaatiota voi lähteä parantamaan ruumistaan kuuntelemalla. Kokeile pientä treenitaukoa, harjoita lisää kehonhuoltoa, varmista että syöt ja nukut tarpeeksi, muuta treenitapaasi omalle mätisäkillesi sopivaksi.
Henkinen motivaatiopula taas liittyy siihen, mitä aineetonta treenistä saa irti. Sosiaalinen kanssakäyminen, onnistumisen elämykset ja urheilun päätä selvittävät vaikutukset ovat usein tärkeä osa motivaatiota, mutta yhden tai useamman puolen muuttuminen voi vaikuttaa heikentävästi motivaatioon.
Motivaatiopulan lähdettä voi olla vaikea paikallistaa, sillä ihminen on siitä vänkä psykofyysinen kokonaisuus, että fyysinen lägäys saattaa näyttäytyä henkisenä flegmaattisuutena tai liika henkinen kuormitus fyysisenä väsymyksenä. Jos kamppailet motivaatiopulan kanssa, mieti ensin kunnolla, mistä se voisi johtua ja lähde purkamaan vyyhtiä sen kautta. Lepääthän tarpeeksi? Onko muu elämäntilanne liian hektinen rankalle treenille? Treenaatko oikein tai oikeaa lajia?
Omalla kohdallani isoin motivaatiopula iski noin kaksi vuotta sitten. Yhtäkkiä kamppailulajit eivät enää maistuneet, ja päätin pitää taukoa tatamilta. Puolisen vuotta haahuilin sekalaisen salitreenin ja säheltämisen parissa, ennen kuin pärähdin crossfitiin. Aika ei tuolloin vain ollut oikea painimiselle, mutta nyt olen huomannut mieleni palavan entistä tiheämmin kamppailun pariin. Motivaatio crossfitin suhteen on kuitenkin äärimmäisen korkealla, ja treeni maistuu äärimmäisen hyvin.
Kiitos T. ajatustenvaihdosta! Ja kauniista sanoista, täällä oli skribentti aivan liikutuksen tilassa kun luin tämän kohdan:
”Olen sinun blogin se kommentoija, joka aloitti crossfitin melkeinpä pelkästään blogisi innoittamana, ja halusin ihan näin henkilökohtaisesti vielä kiittää kaikista niistä hyvistä postauksista. … oot mun crossfit-inspiraatio edelleen, nautin sun blogin lukemisesta paljon enemmän kun muista aiheesta kirjoitetuista.”
Jo pelkästään noiden sanojen ansiosta kaikki tämä kirjoittaminen on ollut vaivan arvoista ja enemmän. Se jos mikä motivoi.
(Motivaatioksi voinee käydä myös se, että voi pitää kuvan havainnollistamaa paitaa koska se on totta! Uusi treenipaita löytyi Reebokin Christmas Abbott -mallistosta. Fotogeenisyyden aste korreloinee suoraan jumpan rankkuuteen: clean & jerk -treeniä, etukyykkyjä ja siihen päälle 1 km juoksu/1 km soutu/200 double under. Pahoittelut. Oman elämänsä fitnessmalli ei aina ole, no, kovin mallimainen :D)