Ruokafilosofiani: Syö oikein

Tapojen muodostamiseen menee aikaa, eivätkä muutokset tapahdu fanfaarien myötä. Yhtenä päivänä sitä vain huomaa, että on omaksunut uusia tapoja, joiden noudattamiseen ei tarvitse sen ihmeemmin paneutua. Olen vihdoin, vuosien säheltämisen ja vääntämisen jälkeen päässyt tilanteeseen, jossa järkevästi syöminen ja runsaasti treenaaminen ovat itsestäänselvä osa elämää. Kauan siihen menikin.

Järkevästi syöminen ei tarkoita ahdasmielisen hyperterveellisesti syömistä millään mittapuulla. Suurempaa fiksuutta on löytää hyvä balanssi tarkoituksenmukaisuuden ja nautinnon välillä. Ja usein nämä ovat yksi ja sama asia. 

Mainio ystävä ja mainio bloggaaja Urbaani oranki kirjoitti alkuviikosta tärkeän postauksen syömisestä. Koska Oranki summasi oman syömisfilosofiansa niin svengaavasti, kopioin sen suoraan tähän:

– it is good for me 
– it is fucking delicious

Erinomaisesti tiivistetty, UO, erinomaisesti tiivistetty. Jäin pohdiskelemaan kirjoitusta ja aloin työstää omaa syömisfilosofiaani sen pohjalta. Tällaiseksi se muotoutui:

– syö oikein

Simple as that. Syö oikein, eli syö tarkoituksenmukaista, tarpeisiisi sopivaa ruokaa tarpeellisissa määrissä. Syö oikein, eli syö keskittyneesti, nautiskellen, kunnolla, seurassa. Syö oikein, eli syö oikeaa ruokaa, älä eineksiä. Syö oikein, eli syö oikeista syistä: nälkään ja energiavarantojen täyttämiseksi, älä ahdistukseen, yksinäisyyteen, sydänsuruun tai tylsyyteen.

(Kuvitukseksi instagram-räpsäisyjä viime ajoilta. Ylimpänä sattumanvaraisista jääkaapin ainesosista koostettu pikaruoka treenin jälkeen, keskellä mahtava rosee- ja parsarisottohetki ystävän kanssa, alimpana Euroviisuvalvojaisiin kyhätty raakakakku. Tulipas taas nälkä.)