Ylämäkeen

Tänään pistettiin uusi rasti seinään, kun kävin vuosien asiasta puhumisen jälkeen oikeasti juoksemassa Malminkartanon jätemäen pahamaineiset portaat.

Olen joskus vilkuillut kuuluisaa täyttömäkeä ohitse suhaillessani, mutta enpä tajunnut, että mäki on oikeasti melkoisen iso. Edes rappusten alapäässä haastetta silmäillessä ei vielä oikein mennyt jakeluun, kuinka ikävä juoksumatka ylös oikein olisi. 

Ikävyys kyllä tuli selväksi poikkeuksellisen nopeasti. Askelmia Helsingin pisimmissä rappusissa väitetään olevan 426 kappaletta, mutta oman arvioini mukaan askelmia oli noin miljoona, vaikka yritinkin loikkia niitä kaksi kerrallaan. Olemme viime aikoina CrossFit Central Helsingin treeneissä tetsanneet salille vieviä Bunkkerin portaita kyllästymiseen asti, mutta ne eivät olleet kyllä mitään näihin verrattuna. Mitä lähemmäksi huippu kävi, sitä vähemmän oma askellukseni muistutti juoksemista. 

Portaat kyllä pistivät paitsi saamarin täyttönyppylän myös oman suorituskyvyn perspektiiviin. Vikkelimmät ovat juosseet portaat reiluun minuuttiin. Jotkut mieleltään järkkyneet vetävät säännöllisesti mäkeä ylös alas kymmeniä kertoja. Minulle riitti muutama kierros, setti sprinttejä ja 50 penkillehyppyä viimeisen kerran laelle päästyäni. Tietää siitäkin juosseensa.