Onko crossfit vaarallista?
”Crossfit on ihan järjetöntä, kun kaikki loukkaantuvat koko ajan.”
Olen useaankin kertaan joutunut keskusteluihin siitä, onko crossfit poikkeuksellisen vaarallinen laji. Yleensä vastapuolelta löytyy tällöin ihminen, jonka käsitys crossfitistä perustuu muutamaan netissä nähtyyn videoon ja tietoon siitä, että joissain jumpissa tehdään esimerkiksi sata leukaa ”sillä tyhmällä tavalla”. Yleensä vastaan ajan myötä hioutuneella puheella siitä, kuinka crossfit on paljon muutakin kuin älyttömän raskaita benchmark-treenejä, kuinka saleilla käyvät kaikenlaiset ihmiset harjoittelemassa taitoja ja niin edelleen.
Mutta tietenkin crossfit on vaarallista. Siinä missä mikä tahansa muu intensiteetillä tehty fyysinen toimi. Joskus sattuu vahinkoja, joskus vanhat vammat ilmoittavat itsestään yllättäen, joskus joku vetää överiksi.
Yleensä crossfitin vaarallisuutta paheksuvat viittaavat todistusaineistona youtubesta löytyviin ”crossfit fails” -videoihin. Näissä onnettomat ihmisparat tekevät mitä oudoimpia liikkeitä, ja yleensä vielä tavallisilla kuntosaleilla ilman valmentajan valvovaa silmää. Samalla tavalla itse voisin alkaa soimata vaikkapa vapaaottelua vaaralliseksi näyttämällä videoita, joilla uuvatit ”treenaavat UFC:tä” jonkun jyväjemmarin takapihalla ja tietoisesti unohtaa sen tärkeän työn, jota Suomessa ja muualla maailmassa kamppailusaleilla tehdään tekniikoiden opettelemiseksi ja ottelijoiden osaamisen edistämiseksi.
Miten crossfitin parissa sitten säilyy ehjänä tai edes hengissä? Ajattelemalla omilla aivoillaan ja etsiytymällä asiantuntevan valmennuksen piiriin.
Omien hoksottimien merkitystä ei voi korostaa liikaa. Ai et osaa tempaista? Älä tee raskaista tempauksia sisältäviä metconeja. Ai sinulla on olkapäässä vanha vamma, minkä takia kippausleukojen tekeminen aprikoituttaa? Tee tiukkoja leukoja tai muuta omalle kropallesi sopivaa sen sijaan. Minusta crossfitin yksi hienoimmista piirteistä on se, että minun ei tarvitse treenata yksin ja ilman ohjausta. Itselleni ei olisi tullut koskaan mieleenkään opetella tempauksia ilman asiantuntevaa opetusta, mikä oli yksi syy crossfit-salille hakeutumiseen. Jotkut taas uskovat pystyvänsä opettelemaan sen itse kirjojen ja videoiden avulla. Ehkä onnistuvatkin, mutta jos eivät ja vahinko sattuu, ei kannata välttämättä heti osoittaa syyttävää sormea olympianostojen suuntaan vaan miettiä onko omassa toiminnassa jotain petrattavaa.
Yksilön vastuu ulottuu myös treenipaikan viisaaseen valintaan. Onko salilla asiansa osaavia ja ihmisen fysiologiaa tuntevia valmentajia? Ymmärretäänkö siellä yksilöiden erityisvaatimukset ja ehditäänkö siellä paneutua kullekin sopivan skaalauksen etsimiseen? Crossfit-valmentajiksi itseään nimittävien tyyppien osaamistaso vaihtelee hurjasti, mutta mitä olen suomalaisiin saleihin ja niiden pyörittäjiin tutustunut, tuntuu lähes kaikilla saleilla olevan hirmuisen ammattitaitoista ja asiansa vakavasti ottavaa valmentajistoa. Valmentajan rooli on paitsi kehittää asiakkaitaan myös olla auttamassa näitä tekemättä typeryyksiä. Joskus en ole itse tajunnut ottaa iisisti, milloin valmentaja on puuttunut asiaan ja käskenyt jättää hikijumpat sikseen ja keskittyä liikkuvuustreeniin.
Olen reilun kahden vuoden crossfit-urani aikana ollut ehkä enemmän klesana kuin aikaisemmin. Mutta toisaalta en ole koskaan treenannut yhtä intensiivisesti, mikä yhdistettynä konttorirottailuun on aiheuttanut kerran ranteen tulehtumisen ja tällä hetkellä minua kiusaavan kiertäjäkalvosimen ärtymisen.
Kroppansa käyttämiseen liittyy aina riskejä. Tiedän paljon klesana olevia jalkapalloharrastajia, intohimoisia tanssijoita, punttipenoja ja jalkansa airsoftissa taittaneen ammuskelijan. Kaikilla tuntuu olevan liikunnassa loukkaantumiseen ilahduttavan tyyni suhtautuminen: pienet vammat silloin tällöin ovat riski, joka on otettava jos haluaa käyttää vanhaa mätisäkkiään.
Tyhmyyttä ei kuitenkaan voi maan päältä koskaan kitkeä. Yläkuvassa esittelen auki repeytyneitä käsiäni vuodenvaihteen benchmark-treeni Murphin (1,6 km juoksu, 100 leukaa, 200 punnerrusta, 300 kyykkyä, 1,6 km juoksu) jälkeen. Fiksu likka olisi huolehtinut käsistään paremmin ennen kyseistä treeniä. Mutta tulipahan opittua.
