Winter War -kisaraportti eli Dumarihommissa, osa 3

Huh. Crossfitin epävirallisista sm-kisoista Winter Warista palautuminen ottaa aikansa. Enkä edes ollut urheilemassa!

Alla toivepostaus-raportti eli nälkävuosi-mittainen selonteko kisaviikonlopun kulusta ja siitä, mitä kulisseissa tapahtuu, olkaa hyvät.

Mitä ennen kisoja tapahtuu?

Tuomarit saavat tietää kisalajit muutamaa päivää ennen tapahtumaa. Näin on aikaa tutustua lajeihin, sääntöihin ja liikestandardeihin, koska omaksuttavaa on melkoisesti.

Ennen ja pitkin kisoja pidetään tuomaripalavereja, joissa käydään läpi yleisiä asioita, tulevia ja menneitä lajeja sekä muuta tarpeellista. Toimintaa johtaa aina ylituomari, joka tarvittaessa ratkoo kiistatilanteita ja pitää yllä tuomarilinjaa.

Välillä tuntuu, että tuomari on kisoissa eka, kisoissa vika (pois lukien tietenkin urhoollisista urhoollisimmat, eli rakennus- ja purkuväki. Winter War käynnistyi perjantaina omalta osaltamme viiden jälkeen ja päättyi hieman ennen puoltayötä. Aamulla sitten oltiin taas seitsemältä iskussa.

Mitä tuomarit tekevät?

Jos vaikka mitä. Pitävät huolta, että sääntöjä ja liikestandardeja noudatetaan. Laskevat toistoja, katsovat että urheilijat ovat siellä missä pitää lajin aikana. Näyttävät myös yleisölle, monta toistoa on jäljellä. Ottavat aikaa, pitävät kirjaa tuloskorttiin. Ja tarvittaessa vaikka auttavat lyhyempiä urheilijoita hyppäämään tankoon.

Lähtöjen välillä tuomarit hengailevat pääosin karsinassaan urheilijakontrollin vieressä ja keskustelevat lajeista, juovat tolkuttomat määrät kahvia ja yrittävät ehtiä pissalle jossakin välissä. Ja keksivät no-rep-tansseja, kun väsymys alkaa käydä ylivoimaiseksi.

Millainen Winter War oli tuomarin silmin?

WW oli tuomarin kannalta melko kiitollinen kilpailu: lajit ja standardit olivat selkeitä, eikä tuomarin painajaista, urheilijan toimesta suoritettavaa tavaroiden ja tankojen roudausta kesken lajin ollut juurikaan.

1. ja 2. laji

10 minuutin AMRAP
1500m/1250m soutu
Maksimimäärä yleisliikkeitä soutulaitteen yli
2 min tauko
3 km juoksu aikaa vastaan

Perjantaina ilman yleisöä suoritetut lajit toimivat hyvänä lämmittelynä pääpäivälle. Jännitystä oli aistittavissa niin urheilijoiden kuin tuomareiden puolelta. Soutulaitteiden huminassa ja tuomareiden ja kannustajien huutaessa kakofonia oli melkoinen, ja vaati todella kovaa keskittymistä, että pystyy huomioimaan vain ja ainoastaan omaa urheilijaansa. Tuomarille laji ei tuottanut kummempaa päänvaivaa, mitä nyt piti hieman räknäillä loppuaikaa tuloskorttiin (jos matematiikka ei tunnu luonnistuvan, tulospalvelu onneksi hoitaa tämänkin asian).

Crossfit-harrastajan näkökulmasta laji vaikutti melko tuskaiselta rutistukselta. Melkoisen hyviä juoksutuloksia nähtiin, vaikka alla oli nopea soutu ja melkoiset määrät burpeita. Tämä olisi kiva joskus kokeilla itsekin.

3. laji
7 minuutin AMRAP
15 kcal assault bike
12 kahvakuulaheilautus 32 kg/24 kg
9 rinta tankoon -leuanveto/leuanveto

Yöunet jäivät melko lyhyiksi ja katkonaisiksi. Päässä surisi ensimmäisen lajin ja pitkälle venyneen tuomaripalaverin jälkeen, joten unen laatu ja määrä oli suorastaan surkeaa. Yllättävän virkeänä sitä kuitenkin käynnistettiin itse kisapäivä, jännitys ja kiire kyllä pitävät hyvin hereillä.

Ensimmäinen yleisön edessä miteltävä laji jännitti allekirjoittanutta. On aina eri asia tehdä päätöksiä lennossa, kun yleisössä istuu useampi tuhat palavasti asiaan suhtautuvaa ihmistä ja aina kourallinen lehtereiltähuutelijoita, jotka kokevat tekevänsä parempaa työtä kuin tuomarit lavalla.

Palaute ja asiallinen kritiikki on aina tervetullutta, mutta peräänkuulutan ymmärrystä myös tuomareita kohtaan. Multitaskatessa miljoonaa asiaa on aina mahdollista, että pieniä virheitä tapahtuu. Kannattaa myös muistaa, että piippuhyllyltä asiat voivat näyttää erilaisilta kuin aivan urheilijan vierestä. Mielestäni kisoissa oli hyvä ja melko selkeä tuomarilinja, ja sen ylläpitämisestä kuuluu iso kiitos päätuomarille.

Itse laji oli hyvin perinteinen ja napakka crossfit-rypistys, jonka tuomarointi sujui jouhevasti. Kävin itse polkemassa aamutuimaan assault bikella, ja sympatiani menevät kaikille urheilijoille, jotka joutuivat helvetinkonetta vispaamaan. Kaamea kapistus, mutta kovin kiintoisa.

4. laji
4 kierrosta, time cap 6 min
50 tuplanaruhyppyä
5 m käsilläkävely unbroken

Päivän toinen laji mittasi kisaajien taitoja ja myös hermojen hallintaa.  Tuomarin kannalta laji oli hyvin yksinkertainen ja selkeä, ja vaatimus rikkomattomasta 5 metrin käsilläkävelystä oli erinomainen, koska se oikeasti mittasi kisaajien taitoja muussakin kuin epämääräisesti eteenpäin käsien varassa syöksymisessä.

5. laji
Tempaus, 1 toiston maksimi
Rinnalleveto kyykkyyn, 1 toiston maksimi

Painonnostolajien tuomarointi on mukavaa, sillä toistoja on vähän ja suorituksia harvakseltaan. Toisaalta tuomari joutuu tekemään päätöksiä nopeasti – ja pysymään niiden takana. Tämän lajin jälkeen jouduin perustelemaan päätöstäni hylätä eräs toisto lähes kymmenelle eri ihmiselle katsomossa ja lavan takana. Nosto oli muuten onnistunut, mutta se ei tullut valmiiksi aikarajan puitteissa, jolloin se tuli sääntöjen mukaan hylätä. Urheilija itse oli päätöksen kanssa oikein sinut, mutta yleisössä asiaa kummasteltiin, kenties koska kaikkia yksityiskohtia lajeista ei ehditä yleisölle briiffata.

Semifinaali

3 kierrosta alkavalla 4. minuutilla
4/2 muscle-up renkailla
8 shoulder to overhead 70 kg/45 kg
12 boksin ylityshyppyä 75 cm/60 cm
4/2 muscle-upia tangolla
8 shoulder to overhead 70 kg/45 kg
12 boksin ylityshyppyä 75 cm/60 cm

Semifinaali oli tuomarin näkökulmasta kaikkein epämieluisin, sillä siinä oli melkoisen kiivas siirtymistahti, kellotusta, paljon mahdollisia hylättyjen toistojen paikkoja sekä välineiden siirtämistä paikasta toiseen. Tällaiset lajit voivat helposti muuttua hitusen kaoottisiksi, kun pitää laskea, pysyä poissa toisten urheilijoiden tieltä ja vielä varmistaa, että kello pyörii oikeassa ajassa.

Itse kisan dynamiikan kannalta oli hyvä, että semifinaali karsi kisaajia jyviin ja akanoihin. Muscle-upit tuntuivat olevan monelle naiskisaajalle kova paikka, joskin taso on noussut huimasti muutamassa vuodessa. Muistan kuinka kaksi vuotta sitten samaisissa kisoissa ei finaalissa kovinkaan moni  mimmi tehnyt muscle-upeja lainkaan. Muutenkin tason koveneminen näkyy laadukkaissa toistoissa ja urheilijoiden ammattimaisessa käyttäytymisessä. Oli ilo huomata, että liikestandardit ja lajien järjestykset olivat hyvin hallussa.

Finaali
50 thruster 50 kg/35 kg
40 toes to bar
30 käsipainotempaus 32.5 kg/20 kg
20 m askelkyykkykävely akselitanko pään päällä 70 kg/45 kg

Klassinen chipperi oli hyvä lopetus kisalle ja osoitti hyvin, ketkä ovat kovimpia urheilijoita. Finaalin tuomaroiminen oli miellyttävää semifinaalin jälkeen, sillä siirtymisiä ei ollut yhtä runsaasti.

Miten meni, noin niin kuin omasta mielestä?

Oikein hyvin, sanoisin. Kiitos tietysti kuuluu myös kisaorganisaatiolle ja kilpailijoille, jotka tekivät tuomaroinnista helppoa koherentilla käytöksellään ja kauniilla tekniikallaan. Pysyn päätösteni takana ja ainoa asia, joka jäi kaduttamaan, oli perjantaina juoksun jälkeen maalialueella tuomaroitavalleni, kolmanneksi sijoittuneelle Joosua Eskeliselle kertomani vitsi, joka meni ihan mönkään.

Tuomarointi on opeteltava taito siinä missä muutkin. Joka kisan jälkeen sitä on taas parempi hommassaan. Kisaaminen voisi olla hauskaa jossain vaiheessa, mutta tuomarina oleminen ei ole yhtään pöljempää sekään.

Se tietenkin harmittaa, että kisoja ei pääse samalla tavalla seuraamaan. Yleisössä näytti olevan huikea tunnelma! Kiitos myös niille lukijoille, jotka moikkailivat ja tulivat juttelemaan, oli hauska nähdä teitä!

Ylen TV2 esittää tämän viikon lauantaina kello 14 koosteen kisoista. Kenties myös allekirjoittanut vilahtaa telkkarissa!