Soitellen sotaan (soutuihin)

Siinä minä huomenna olen. Soutelemassa 60 kilometriä pitkin Sulkavan lähivesiä. Mihin hemmettiin sitä on taas itsensä laittanut?

Olen melkoisen kova sanomaan ”joo” erilaisille asioille, etenkin jos ne sisältävät raskasta fyysistä puuhaa. Siinä missä sanon ”joo” hetkeäkään epäröimättä, olen melkoisen huono miettimään myöntymisen seurauksia tai valmistautumaan asianmukaisesti.

Huomenna sitten istutaan kirkkoveneessä maailman suurimmassa soututapahtumassa. En ole koskaan istunut kirkkoveneessä. Saati soutanut yli viiden kilometrin matkoja. Valmistautuminen varustepuolellakin on jäänyt viime tinkaan. Tai jäänyt ja jäänyt, ei sitä ole ollut laisinkaan. Olen ajatellut asiaa vähän, ja kasannut joitakin tavaroita esille. Minulla on pyöräilyhousut, juomarakko ja yksi salihanska. Toinen on kadonnut muuton tuoksinassa jonnekin. Pitää vain toivoa, että kädet ovat painonnostohommista niin parkkiintuneet, että eivät mene kauheasti rakoille. Eihän siinä mene kuin joku viitisen tuntia. Ja kun vetoja on noin 30 minuutissa, niin eihän siitä tule kuin… sellaiset 9 000 vetoa.  

Yritän päivitellä kuulumisia kisasta parhaani mukaan. Jos mitään ei kuulu, niin joko minut on heitetty veneestä kesken matkan koska olen pohjattoman kehno soutaja tai sitten käsissä on niin pahat rakot, että en ole kyennyt päivittämään kuulumisia Instagramiin tai Facebookiin .

Wish me luck!