Pitääkö lomalla treenata?
Aina on aikaa treenata, mutta onko halua?
Kaivettiin maastolenkkarit naftaliinista ja lähdettiin poluille. Ehkä parasta.
Loma on tehnyt tuhojaan treeniregiimissä, osaksi vahingossa ja osaksi tarkoituksella. Ensimmäisen lomaviikon vietin kotona erään freelance-työhomman parissa, joten oli vielä helppo ujuttaa urheilua vähän joka väliin. Sulkavan soutujen jälkeen (raportti koettelemuksesta löytyy täältä) taas olin lähes viikon urheilematta. Puuhakas kyllä olin, lenkitin koiraa, puuhasin jos sun mitä sisareni lapsien kanssa, kävelin joka päivä kilometritolkulla, parhaimpana 22. Silti huomasin, että kehoni kaipasi urheilua. Ei pelkkää puuhastelua, vaan vaivannäköä, väsytystä, uupumusta. Aloin tulla levottomaksi ja vähän kärttyisäksi. Aloin fantasioida treenaamisesta: käsipainotempaukset pyörivät hekumallisena mielessä, vaikka normaalisti välttelen niitä kuin ruttoa.
Sain Akilta synttärilahjaksi painonnostovyön. Onni on mies joka osaa ostaa juuri oikeanlaisia lahjoja!
Tässä vaiheessa pöytään pitäisi varmaankin heittää se motivaatiokuvista tuttu ”no excuses” -kortti. Aina on aika, paikka ja mahdollisuus treenata! Vedä leukaa ovenkarmissa roikkuen! Juokse kaupunkiin, autossa on muutenkin ahdasta lastenistuinten välissä! Käytä kolmevuotiasta lisäpainona! Tee askelkyykkyjä samalla kun katsotte Frozenia sadatta kertaa putkeen!
Noinhan se voisi mennä. Mutta ei minun elämässäni. En halunnut treenihimotuksistani huolimatta olla se, joka skippaa aamiaisen natiaisten kanssa vain siksi, että on ihan pakko päästä lenkille. Kun muut lähtivät raveihin ja isän luokse grillaamaan, olisin hyvin voinut livahtaa CrossFit Lappeenrannan treeneihin naapurikortteliin. Hetken painiskelin huonon omatunnon kanssa, mutta laskeskelin että näen Lappeenrannan ristiinkuntoilijoita vuoden aikana eri tapahtumissa varmaan yhtä usein ellen useammin kuin omaa perhettäni, joten ehkä omistaudun nyt jälkimmäisille.
Silti isolle kirkolle palaaminen tuntui huojentavalta. Omassa elämässä treenaaminen on niin itsestäänselvä osa rutiineja, että muut asiat harvoin pääsevät sen ylitse vyörymään. Synttäripäivänä joimme kakkukahvit ja pistimme juoksutossut jalkaan, ennen kuin lähdimme ulos syömään Akin kanssa. Seuraavat kaksi viikoa sitten pitäisi vielä kehitellä ohjelmaa ja urheilua ennen rutiineihin palaamista. Aika luksusta, nyt kun oikein ajattelee.
Mitenkäs teillä on onnistunut loman ja treenaamisen yhdistäminen? Oletteko luuhanneet salilla entistä enemmän kun työt eivät ole häiritsemässä elämää vai ottaneet lomaa myös urheilusta?
Fitness Führer nakitti kokeilemaan slackline-temppuilua. Hauskaa puuhaa!