Sano kyllä
”Sano kyllä!” kannusti viesti. Ja minähän sanoin.
Parasta bloggaamisessa on ollut aivan mahtaviin ihmisiin tutustuminen. Kuten Fitness Führer -Sofiaan, joka on ottanut elämässäni roolin kaikenlaiseen hoopoon houkuttelevana ystävänä. Eilen olin vakain aikein menossa tekemään rinnallevetoja omiin treeneihin töiden jälkeen, kun Sofia alkoi pommittaa viesteillä, että pitäisi lähteä tuolitanssimaan. Ei ollut aavistustakaan mitä se oikein on.
”Sano kyllä!”
Sanoin, ja löysin yhtäkkiä itseni Rock the Pole -tanssikoululta Sofialta lainatuissa pakarat paljastavissa shortseissa veivaamassa hajareisin tuolilla.
Tuolitanssi on RTP:n sivujen mukaan ”naisellisia koreografioita ja kabaree-tunnelmaa”. Liikkeitä tehdään tuolilla ja tuolia apuna käyttäen, ja sukunäköisyyttä tanssimisella oli paljonkin tankoiluun ja burleskiin, joita molempia RTP:ssä ahkerasti treenataan.
”Naiselliset koreografiat ja kabaree-tunnelma” ovat yhtä kaukana minusta kuin ”ihmisläheisyys ja empatiakyky” Olli Immosesta. Jo alkulämmittelyjen aikana repeilin huolella itselleni, kun yritin keinuttaa lantiota ja nostella jalkaa elegantisti tuolin selkänojan ylitse. Jos crossfit on minulle epämukavuusalueelle astumista, ollaan tanssihommissa aivan toisenlaisessa ulottuvuudessa. Tunnen itseni aina enemmän tai vähemmän epämukavaksi ja itsetietoiseksi, ja nämä tunteet korostuvat entisestään silloin kun pitäisi liikutella itseään musiikin tahdissa. Ai mulla on jalat, en ole ennen huomannutkaan! Mihin tämä käsi oikein pitäisi laittaa? Miksi mä olen menossa oikealle kun nuo muut menevät vasemmalle? Ei mun kroppa mene tuollaiseen asentoon!
Ja juurikin siksi haluankin välillä mennä tanssimaan. Tekee valtavan hyvää käydä välillä tekemässä jotain itselle aidosti epäluontevaa, nauraa itselleen ja antaa mennä. Mitä sitten jos olo on kuin norsulla posliinikaupassa? Ketään muuta ei kiinnosta, eikä sillä ole minulle mitään väliä, kuinka epäsensuellilta tuolilla vetkuttamiseni näyttää. Tunnin aikana ehtii mainiosti päästä yli kömpelyyden tunteistaan, ja kun tunti päättyy, toivoo oikeastaan että voisi vielä jatkaa. Pitäisi varmaankin tanssia enemmän.
Hassuttelu ei tietenkään sujunut ilman seuraamuksia. Olin ollut vakaissa aikeissa mennä omiin painonnostotreeneihin töiden jälkeen, mutta suunnitelmien vaihtuessa lennossa jouduin perumaan ilmoittautumiseni tunnille. Siitä seurasi 30 burpeeta. Ja toiset 20 sain siitä hyvästä, että en suorittanut rankkuburpeitani saatuani tekstarin valmentajalta vaan postasin viestinvaihtomme Instagramiin.
Mutta ajatellaan positiivisuuden hengessä vaikka niin, että sain nauraa itselleni sydämeni kyllyydestä, saan tänään kunnon alkulämmittelyt ennen treenejä suorittaessani rangaistustani ja vielä jää viikonlopullekin painonnostorästejä tekemättä. Kannatti sanoa kyllä.
Koska on perjantai, kevennykseksi tarjoiltakoon teille vielä pätkä elegantista tanssahtelustani eiliseltä. Valitettavasti en saa upotettua pätkää Instagramista tähän (ping Lilyn ylläpito: blockquotea ei saa edelleenkään upotettua!), joten joudutte todistamaan nöyryytystäni täältä linkin takaa.