Hyvin menee mutta menköön

Välillä sitä onnistuu yllättämään itsensä. Ja vielä positiivisesti.

CrossFit Openit ovat käynnistyneet, omalta kohdaltani erinomaisissa merkeissä. Ensimmäinen kisalaji oli 20 minuutin lysti seuraavaa komboa:
7,5 m askelkyykkykävely paino suorilla käsillä (43/29 kg)
8 bar facing burpee
7,5 m askelkyykkykävely paino suorilla käsillä
8 chest to bar

Suurin arvoitus itselleni olivat treenin chest to barit. Teen niitä muutaman strictinä (ilman kippaamista), mutta hikijumpassa hyytyminen tulisi varmasti nopeasti, enkä muista milloin viimeksi olisin tehnyt niitä kippaamalla, jos oikeastaan koskaan.

Tavoitteni olikin saada tehtyä yksi kierros. Siihen tiesin pystyväni. Leuanvetotangolle päästessäni ajattelin, että kokeillaan nyt sitten, menisivätkö nämä kippaamalla. Ja nehän menivät, helposti. Kolmisen minuuttia oli mennyt, ja olin jo saavuttanut tavoitteeni. Enää 17 minuuttia jäljellä.

Jatkoin rauhallista tahtiani, ja kierroksia vain kertyi yksi toisensa jälkeen. Aloin jo naureskella tuomarille, että eikö tämä nyt koskaan lopu, että tässähän on jo tehty tarpeeksi. Lopulta sain tehtyä paria toistoa vaille kuusi kierrosta. Kuusi! Ja minä kun tähtäsin yhteen! Kreisiä! Olisikohan pitänyt pitää vähän kovempaa tahtia sittenkin, eikä köllötellä burpeissa?

Aloitus Openeihin oli siis omalta osaltani suuri positiivinen yllätys. Lisäksi alta saatiin pois yhdet suurimmista heikkouksistani (overhead-asiat ja leuanvedot), joten loppukisa ei voi mennä täysin katastrofaalisesti. Ehkä.

Miten teillä meni? Tuliko onnistumisen elämyksiä?