Lomamoodissa

Otin tänne reissuun koneen mukaan sillä ajatuksella, että kerrankin on aikaa postailla vaikka joka päivä. Väärin luulin. Päivät ovat soljuneet ohi niin nopsaan ja huomaamatta, että on jo lauantai ja huomenna paluu kotiin.

Oma lomamoodini ei ole sellainen, jossa maataan biitsillä syventämässä brunaa. En ole luonnostani hyvä relaaja (sykevälivaihtelututkimuksessakin selvisi aikoinaan että kun yritän relata, stressikäyräni itse asiassa nousee, ja kun puuhastelen, palaudun paljon paremmin), ja jouten oleminen on minulle usein todella vaikeaa. Ja mihinkäs sitä ihminen persoonastaan ja mieltymyksistään pääsisi, edes lomalla. Yhtenä päivänä maltoin tovin olla paikoillani, makasin muutaman tunnin altaalla kirjaa lukien, mutta sen jälkeen oli taas kropassa olo, että liikkeelle pitäisi päästä.

Olemme tehneet tähän mennessä pari pidempää juoksua, fillaroineet ja kikkailleet aavikolla. Sen ajan, jonka emme ole olleet liikkeellä, olemme pääasiassa syöneet ja juoneet – ja olleet vuoteessa jo kello kymmeneltä kuin kunnon varhaiskeski-ikäisten kuuluukin. 

Sanovat, että loma on tehnyt tehtävänsä kun alkaa jo tehdä mieli kotiin. Huomenna pakataan lenkkarit kassiin ja suunnatan takaisin kotiin, mitä odotan jo innolla. Vaikka reissussa on kivaa, on toisaalta ihana päästä takaisin miehen ja koiran luokse ja orientoitumaan uusiin duuneihin. 

Nyt kone kiinni ja ulos, suppilautavuokraamon kautta!

(Juoksureppu saatu Salomonilta, maastolenkkarit Merrelliltä ja valkoinen takki Helly Hansenilta)