Nainen on nainen urheillessaankin, eli paluu lapsuuden klassikon pariin
Olin päivänä muutamana kirjakaupassa etsimässä nelivuotiaalle siskonpojalleni syntymäpäivälahjaa. Kummastelin hyllyjen välissä uusien lastenkirjojen tietokonegrafiikkamaisuutta ja kaupallisuutta, kunnes äkkäsin Frozenien ja muiden lomasta vanhan kunnon klassikon: Mauri Kunnaksen Suuren urheilukirjan. Vanha klassikko, kunnollinen piirroskuvitus, erinomaisen sivistävä aihe! Tässä ei voisi mennä vikaan!
Samana iltana rupesimme selaamaan kirjaa synttärisankarin kanssa. Poikaa naurattivat hassut eläimet ja urheilulajit, täti taas oli ytimiään myöten järkyttynyt.
Tytöttelyä! Yksiulotteista naiskuvaa! Lisää tytöttelyä!
Onhan toki käynyt ennenkin niin, että jokin lapsuudessa miellyttänyt asia on paljastunut toisenlaiseksi kuin mitä pienenä luuli (Nikke Knatterton, se että Kikka ei laulanutkaan avaruusmatkailusta), mutta jotenkin tämä kolahti kovaa. Meidän Mauri, nuo tutut koirat ja kissat ja hiiret! Mäkihyppyvalmentaja filmaa suojattinsa suorituksen sijaan katsomossa olevia naisia. Naiskolmiloikkaaja hyppääkin neljä loikkaa jotta pääsee komean toimitsijan syliin. Vilahtelevia pikkuhousuja, punaisia huulia!
Ja lisää tytöttelyä. Miespuoliset eläimet ovat vain eläimiä – tai vähintäänkin miehiä.
Mietin, pitääkö uneliaalle nelivuotiaalle pitää saman tien palopuhe tytöttelyn haitallisuudesta ja ahtaista sukupuolirooleista, mutta päätin antaa lapsen nukkua. Suuri urheilukirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1983. Maailma on muuttunut noista ajoista, ja toivottavasti ovat lastenkirjatkin.
ps. Naiskuvauksen ohella myös kirjan vähemmistökuvaus (ainoa laatuaan) oli hieman kyseenalainen:
