Harmaampien sävyjen värijuoksu
Eli kun bilejuoksu ei oikein ollut bileet eikä juoksukaan.
Color Obstacle Rush, eli entiseltä nimeltään Väriestejuoksu, on noita uuden sukupolven juoksutapahtumia, joissa ajanoton ja kilometrien taittamisen sijaan keskiössä on hauskanpito. Saimme Fitness Führerin kanssa kutsut tapahtumakiertueen ensimmäiselle etapille Helsinkiin, ja päätimme lähteä kokeilemaan tätä meille vieraampaa juoksumuotoa.
Töölönlahtea kiersi viiden kilometrin lenkki, jonka varrelle oli ripoteltu erilaisia, pääosin ilmatäytteisiä kiipeä ylös, liu’u alas -esteitä. Reitin varrella tapahtuman henkilökunta myös viskoo osallistujien päälle värijauhetta, ja lopussa saa vielä itselleen tärvättäväksi säkin värijauhetta.
Pahiten kokemusta ei harmauttanut sää vaan tapahtuman järjestelyt. Olimme ilmoittautuneet ensimmäiseen lähtöön, ja saimme jonottaa 45 minuuttia ennen kuin saimme laukkumme narikkaan, jonka jälkeen jonotimme vielä parikymmentä minuuttia lähtökarsinassa että pääsisimme radalle. Ensimmäinen este oli jo suljettu, muutama muu alkoi jo pihistä siihen malliin että tyhjäksi käy ennen kuin kaikki kisaajat ovat pääseet sen kimppuun. Reitti oli epäselvästi merkitty, opastajia ei ollut, väriä juoksijoiden päälle heittävät työntekijät oudon nyreissään ja vastentahtoisia. Myöhemmin kisaan lähteneillä tilanne oli ilmeisesti vielä huonompi, ja jonotusta tuli moninkertaisesti, moni esteistä oli suljettu ja väriaineetkin lopussa. (Narikassa oli myös hajonnut yksi vaatetangoista, jonka seurauksena oma pyöräilykypäräni oli heitetty reppu- ja metallipalkkikasan alimmaiseksi ja on pakko heittää varmuuden vuoksi roskiin, koska halkeamisen riski on niin suuri.)
Olin ensimmäistä kertaa tällaisessa tapahtumassa, enkä oikein tiedä mitä siitä ajatella. Kyseesä ei oikein ollut bileet, mutta ei oikein juoksukaan. Suoritusorientoitunutta juoksijaa rassasi ajanoton puute, ja bilemieltä sai reitin aikana kaivamalla kaivaa. Onneksi välillä oli oikein hauskaakin: kun ihmiset anarkiahengessä veivät järjestäjiltä värijauhelaatikon ja alkoivat heitellä värejä ilmaan, kun sai laskea liukumäkeä ja törmäillä menemään finaaliesteellä. Jos järjestelyissä onnistuttaisiin, sää olisi muutakin kuin Mordor-henkinen ja esteet pysyisivät kasassa (minkä toivoisi tapahtuvan muiden kaupunkien tapahtuman kohdalla), voisi tapahtuma olla ihan lystikäskin.
Nyt tapahtumasta jäi kaikesta värikkyydestään huolimatta oudon harmaa fiilis. Mutta sentäs päivä kirvoitti muistini syövereistä tämän mahtavan kappaleen: