Soitellen sotaan, jälleen kerran
Elämäni ensimmäinen hiihtokisa sitten Hippo-hiihtojen vuodelta 1994 koittaa parin viikon päästä, ja alan hiljalleen huolestua.
Näin lonkalta voisin heittää, että hiihtokilpailuun valmistautumisessa tärkeintä ovat seuraavat asiat:
1) Sukset
2) Hiihtäminen
Osallistun työpaikkani joukkueessa Ruotsin Morassa järjestettävän Vasaloppetin viestisarjaan maaliskuun alussa. Ja olen tietenkin lähestulkoon epäonnistunut molemmissa edellä mainituissa valmistautumisen kohdissa.
Vasaloppet vedetään perinteisellä hiihtotavalla, johon luistelusukseni eivät sovi. Suksien hankkiminen jäi selvitysasteelle ja muutamaan vastauksettomaan tiedusteluun, mutta sain onneksi kaverilta viime viikolla lainaan oletettavasti 90-luvun puolelta olevat, joskin ihan toimivat perinteisen sukset ja monot. Luistelusauvojen kanssa (ei ole lyhyempiäkään tähän hätään) niillä lykkii oikein hyvin tasatyöntöä. Viime sunnuntaina kävin hieman hiihtelemässä jäällä ja miettimässä, miten sitä pertsaa oikein mentiinkään.
Tänään ensimmäistä kertaa alkoi hiipiä kauhu puseroon. Pitäisikö sitä sittenkin olla kunnon kamat eikä kaverin varastosta kaivetut? Ja olisiko pitänyt hiihtää vähän enemmän? Vieläkö sitä ehtisi?
Olen lohduttanut itseäni ajattelemalla, että se on vain 24 kilometriä (norjalaiset ja ruotsalaiset joukkuetoverit ystävällisesti olivat laittaneet minut pisimmälle osuudelle), helpostihan se menee, kuntoa riittää ja skiergillä on tullut viime aikoina lykittyä. Eikä sitä ole ennenkään opeteltu asioita ennakkoon (case Sulkavan soudut ja motto ”ehtiihän siinä 60 kilometrin aikana opetella soutamaan”). Eivätkä välineet ikinä ole omassa toiminnassani menestystä tai täystuhoa merkinneet. Lisätoiveikkuutta varustepuolella tuo onneksi se, että norjalainen joukkuetoveri lupasi voidella sukseni kisakuntoon (kiitin ystävällisestä avuntarjouksesta kuittailemalla että saanko myös astmalääkettä ja huulirasvaa).
Jonain kauniina päivänä vielä sanon ”ei” kun joku ehdottaa jotakin pöljää. Mutta en vielä, sillä ensin pitää hiihtää Vasaloppetissa ja kesään mennessä opetella suunnistamaan, sillä ilmoittauduin myös Jukolaan.