Rahat tiskiin, pulverit naamaan
Missä olosuhteissa suostuisit syömään neljä viikkoa pelkkää pulveria pienestä pussista? Kuulennolla, kenties? Tai post-apokalyptisessa maailmassa, jossa mitään muuta ravinnoksi kelpaavaa ei enää ole? Mutta entä laihduttaaksesi?
”Cambridge ateria + valmentaja = nopea laihtuminen ja pysyvä tulos”, kertovat laihdutusohjelman sivut. Kuvassa erään ”valmentajan” esittely itsestään ja osaamisestaan. Korostukset allekirjoittaneen.
Viime päivinä erilaiset ihmelaihdutuskuurit ja -menetelmät ovat rieponeet minua vietävästi. Olen iloinen tuttavani puolesta, että hän on muutamassa viikossa tiputtanut kymmenen kiloa. Mutta metodi, Cambridgen dieettinä tunnettu jauhe- ja laihdutusvalmistusimperiumi, minua epäilyttää. Onko oikeasti ihmisen kropalle terveellistä ja tarkoituksenmukaista vetää useampi viikko alle 500 kilokalorin päiväannoksilla ja seuraavat puolisen vuotta korvata edelleen osa normaaleista aterioista ohjelman jauheilla, pussikeitoilla ja patukoilla?
Cambridgessä, Extravaganzassa sekä liudassa muita laihdutusmenetelmiä minua ahdistaa useampi seikka. Suurin kysymykseni koskee tulosten pysyvyyttä. Oppiiko kukaan oikeasti kestäviä ja terveitä elämäntapoja vetämällä pulveria nassuun? Kuuluuhan ohjelmiin toki jonkinlaista ravintovalmennusta ja käsky liikkumaan, mutta kunnon valmennusta ateriankorvikkeettomaan elämään ohjelmat eivät tunnu tarjoavan. Kun pohdiskelin asiaa Cambridge-tuttavan Facebook-postauksen kommenttiosiossa, toinen samalla metodilla laihduttanut kyllä vakuutteli tulosten kestävän. Hänenkin kilonsa olivat pysyneet poissa – ennen kuin oli tullut isompi repsahdus. Kuulemma pitäisi aloittaa uudelleen.
Tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan eli rahaan. Uudelleen korvikkeiden pariin palaavat ovat näille kunnon summia tuotteistaan veloittaville valmistajille varsinainen kultakaivos. Eräs tuttu söi kahdeksan viikkoa pelkästään Nutrilett-keittoja ja -patukoita ja laihtui kunnioitettavasti. Sitten, vihdoin päästyään oikean ruoan pariin ja menetettyään itsehillintänsä, hän aloitti ”nutraamisen” uudestaan. Ka-ching!
Eniten minua näissä Cambridgen kaltaisissa laihdutusmenetelmissä kuitenkin riepoo salailu ja pahimmillaan kulttimaiseksi äityvät piirteet. Tuotteiden ravintosisältöjä ei kerrota avoimesti missään, eikä mukaan ohjelmaan pääse ilman muiden samaan ohjelmaan kuuluvien, laihdutuksen jälkeen ”asiantuntijan” rooliin nostettujen samanmielisten initiaatiota. Ohjelmat ovat melkoisen kalliita, eikä monikaan kerro hintoja etukäteen. Mutta soitathan ”henkilökohtaiselle hyvinvointivalmentajallesi” (eli naapurin Irmelille joka kävi saman kuurin ja josta läskien sulmaisen myötä ilmeisesti tuli lähestulkoon valmis ravitsemusterapeutti), hän voi kertoa lisää.
Mutta mutta. Tottahan se on, että normaalisti syömällä ja liikkumalla laihduttaminen on kauhean hidasta. Kun syö lautasmallin mukaan ja käy jumpassa, ei paino tipu kymppiä viikossa. Hyvä jos puolta kiloa saa itsestään karsittua pois. Ymmärrän kyllä, että näitä matalakalorisia pulverilaihdutuskuureja käytetään silloin, kun pelkät elämäntapamuutokset eivät ehdi auttaa terveyttä ja henkeä uhkaavan läskin poistamiseen. Mielestäni meidän muiden kyllä kannattaa syödä fiksusti, kuntoilla vähän enemmän ja vaikka jättää se toinen kakkupala syömättä.
Mitä mieltä te olette? Ovatko Cambridget ja muut oikeasti tehokkaita vai haistatteko palaneen käryä? Oppiiko jauhepuputtaja koskaan elämään normaalisti?
(Joku saattaa muistaa minun keuhkonneen Herbalifen höpöhöpöjauheista aiemmin. Kyseisen tekstin voi käydä lukemassa täältä.)