Amerikkatunnelmissa

Down… set… hut! Kävin Elämäni kunnossa -Saaran kannustamana kokeilemassa jenkkifutista Helsinki Roostersin kokeilupäivässä. Mämmikourailun, teinipoikien taklaamaksi joutumisen ja lystinpidon lomassa tunsin olevani hahmo amerikkalaisessa elokuvassa.

Ensivaikutelma jenkkifudiksesta: tolkuttoman vaikeaa mutta todella hauskaa. Juokseminen ja samalla pallon hamuileminen osoittautui käytännössä mahdottomaksi näin ensikertalaiselle, joka ei ole palloja pahemmin aikuisiällään heitellyt. Paremmin sujui pallo kainalossa säntäileminen, sentäs.

Kokeilupäivässä pääsi tositoimiin, mistä suuret pojot järjestäjille. Ekana lyötiin varusteet niskaan ja kypärä päähän, ja kohta oltiin jo taklaamassa kaveria. Ainoa harmistus päivässä tuli, kun eräässä harjoituksessa pariksi sattui väkivahva teinipoika, joka heitti minut kanveesiin turhan lujaa useamman kerran, enkä minä saanut pistettyä samalla mitalla takaisin. Kun olimme harjoitelleet perusteita eri rasteilla, lätkäistiin meidät hoomoilaset jo pelaamaan. Sählinkiähän siitä tuli, mutta hauskaa taisi olla kaikilla.

Parasta päivässä oli kuitenkin se fiilis, jonka sain kompuroidessani pallon perässä pitkin tekonurmea. Olo oli kuin sillä kömpelöllä tyypillä amerikkalaisessa teinielokuvassa! Sillä, joka menee tryouteihin vaikka ei olekaan mikään urheilun monilahjakkuus. Oli harteikas ja komea edustusjoukkueen kundi, mukava tyttö josta voisi tulla hyvä kaveri, superlahjakas mutta tunteeton poika, josta varmasti paljastuisi mukaviakin piirteitä muutaman olankalistelun jälkeen.

Kovasti pyytelivät mukaan kokeilemaan mimmijoukkueen oikeita treenejä. Joukkuelaji kyllä houkuttelisi, katsotaan miten oman elämäni teinileffa tästä kehittyy!