Budapestin ruokaterveiset

Budapest, kaupunki jossa on yhtä monta burgeriluolaa kuin pompöösiä vanhaa rakennusta.

Burger Marketista sai kaksi erinomaisella sämpylällä varustettua hampurilaista, ison kasan ranskalaisia sekä kaksi olutta reilulla 15 eurolla. Saisiko saman hinta-laatusuhteen meille Helsinkiinkin?

Vietimme Akin kanssa viikonlopun Budapestissa. Olin edellisen kerran kaupungissa reilut vuosikymmen sitten, ja jos silloin vietin aikani pääasiassa Sziget-festareilla juomatuotteita nauttien, tällä kertaa fokus oli vahvasti navan täyttämisessä kiinteämmällä aineksella. Ajatuksissa oli kierrellä kaupunkia aurinkoisessa syyssäässä, mutta lähes tauoton sade ajoi meidät viettämään ison osan ajasta ravintoloissa.

Ja mikä iloinen onnettomuus se olikaan! Kaupungissa on tolkuttomasti ruokapaikkoja, ja hipsterikulmilla vähintään joka toinen niistä tuntui tarjoavan burgeria erittäin kohtuulliseen hintaan. Ja mehän söimme niitä kernaasti. Seuraavaa kaukomatkaa odotellessa on ollut tyytyminen pieniin kaupunkilomiin, mutta lopulta Keski-Euroopan vanhat kaupungit alkavat muistuttaa toisiaan. Kun pompöösiä pytinkiä löytyy joka nurkalta, alkaa eroja etsiä muualta, kuten hampurilaisvinkkelistä. 

Sophie & Ben -bistro oli hipsterikulmien keskihintainen syöttölä, jonka listoilta löytyi monenlaista bursaa. Kahden hengen setit (luomua) juomineen maksoivat yhteensä reilut parikymppiä. 

Totuuden nimissä on kerrottava, että kyllä me muutakin teimme kuin söimme hampurilaisia. Söimme pizzaa. Ja unkarilaista ruokaa. Ja jättimäisen kokoiset Wieninleikkeet. Porsastelimme aamiaisbuffassa. Löysimme myös rajan sille, kuinka monet kakkukahvit ihminen pystyy juomaan yhden päivän aikana. (Budapest on erinomainen kakkukaupunki! Parhaat kakkumestat löytyivät sattumalta pieniltä sivukaduilta ja loitolla turistivilinästä, törkeän hyvää Sacherkakkua sai parilla eurolla.)  Ja kun emme syöneet, vaeltelimme pitkin kaupunkia sateesta huolimatta ja köllöttelimme hotellissa.

Minilomalta palatessa olo oli erinomaisen ravittu. ”Onpa outoa, kun ei oikeastaan tee mieli enää syödä”, virkkoi Aki lentokentälle matkatessamme. Taisimme saavuttaa matkalle asettamamme tavoitteet.