CrossFitin SM-kisat ja jättisäkki inspiraatiota
Vuosi on alkanut muutenkin hyvissä fiiliksissä, mutta viime viikonloppuna sain taas sellaisen annoksen kavereita, iloa, naurua, keskusteluja ja treeni-inspiraatiota, että siitä voi ammentaa varmaan pitkälle kevääseen.
Crossfitin epäviralliset SM-kisat eli Winter War miteltiin perjantaina ja lauantaina Tampereella. Kovakuntoiset kundit ja mimmit ottivat toisistaan mittaa monessa melkoisen brutaalissakin lajissa. Jos kiinnostaa tietää, millaiseen mankeliin kilpailijat laitettiin, kannattaa katsoa kisakooste Yle Areenasta.
Tunnelma parituhatpäisessä katsomossa oli katossa koko päivän ajan. Lauantain kisaurakan aikainen ajankohta tuntui itsellekin melkoiselta urheilusuoritukselta, koska edellinen ilta meni puolivahingossa tamperelaisiin kotibileiisin eksyen ja Pisco Soureja cocktailbaarissa siemaillen. Kisaajat olivat soutaneet yhden kaksivaiheisen lajin jo edellisenä iltana, mutta valtaosa toiminnasta oli säästetty lauantain yleisöpäivään. Puolen vuorokauden aikana superihmiset tahkosivat hirmuisen määrän asioita painonnostosta käsilläkävelyyn. Itselleni kiinnostavin ja huippujännittäväksi äitynyt laji oli snatch ladder, jossa kisaajat tekivät alati painavampia tempauksia. Enpä olisi vielä joitain vuosia sitten uskonut, että pureskelen kynsiäni jännittäessäni painonnostokisaa näin paljon. Yllä olevassa kuvassa naisten sarjan voittaja Saara Laaksonen tempaisee päivän kärkituloksen 70 kiloa.
Kisapäivä oli edellisvuoden tapaan sanalla sanottuna huikea. Huusin ääneni käheäksi kannustaessani niin oman salin supernaisia Tiinaa, Sonjaa ja Steffiä kuin jokaista muutakin. Kuvamateriaalia en kisoista suttuisia Instagram-otoksia ja täältä löytyvää Mikko Ojalan 120 kilon tempausta lukuun ottamatta saanut, sillä unohdin kunnon kameran kotiin lähtökiireissä. Parempia kuvia voi ihailla esimerkiksi Winter Warin Facebook-sivulla. Hatunnosto jokaiselle kisaan päässeelle, suurkiitokset järjestelijöille ja onnittelut voittajille Saara Laaksoselle ja Mikko Aronpäälle. Vaikka kisahammasta rupesikin kolottamaan, jäänen odottamaan ikääntymistä ja sitä, että Winter Wariin saadaan seniorisarjat, josko sitten olisi jo kisakuosissa! Kävin tuossa hiljattain myös tuomarointikurssin, joten jos mukavasti käy, minut nähdään kisa-areenoilla liikestandardeja vahtimassa ja toistoja laskemassa.
Suurkiitos myös muutamalle lukijalle jotka tulivat paiskaamaan tassua, oli mahtava tavata, olitte kirsikoita superhienon kakkupäivän päällä! Oli mahtavaa bongailla myös blogien kautta tuttuja tyyppejä ja turista ihmisten kanssa joita ei ollut vielä ennen tosielämässä nähnytkään (kuten supernainen Jennin, jonka blogia kannattaa käydä lukemassa.)
Jäimme vielä lauantai-illaksi Pohjoismaiden suurimpaan sisämaakaupunkiin fiilistelemään. Kisojen viralliset jatkot jäivät seurueellamme melkoisen lyhyiksi, kun ruokailun ja muutaman oluen jälkeen alkoi väsymys painaa niin kisaan osallistuneilla kuin sitä lehtereiltä seuranneilla. Tehtyämme tarpeelliset johtopäätökset (crossfit-mimmeillä oli huiseja korkokenkiä, Mikko Aronpää söpö ja ”viihdemaailma” Ilona ihan hirveä paikka) päätimme lähteä koisimaan.
Tampereella vietty aika tuntui jonkinlaiselta oikealta minilomalta, sen verran tehokkaasti sai muutamassa päivässä irroitettua itsensä arkiajatuksista. Kun sunnuntaina ajelimme takaisin isolle kirkolle, oli auto haljeta treeni-innosta. Herttoniemessä treenaavat kaverit kurvasivat suoraan kotimatkalta salille, minä sen sijaan päätin pitää vapaapäivän, sillä halusin lepuuttaa seuraavan päivän treeniä varten.
Koko maanantai sujui hämmästyttävän hyvissä fiiliksissä, ja taisin ahdistaa kanssamatkustajia metrossa hymyilemällä itsekseni. Ilo ja kisoista ammennettu into kantoi myös päivän treeneihin, sillä sain tehtyä uuden takakyykkyennätyksen! Entiseen maksimipainoon lisättiin ihan kelpo 2,5 kiloa lisää. Lähellä oli, ettei olisi tullut vitonenkin lisää, mutta jännitys taisi laueta ensimmäisen ennätyksen jälkeen ja jäin jumiin ylös tullessa. Tuntuu hirmuisen hyvältä, että tulokset nousevat ja tekniikka paranee. Se pelottava ajatus toisen treenivuoden taantumakaudesta kummittelee aina välillä mielen perukoilla, mutta ainakin alkuvuosi on näyttänyt tulosten kannalta hyvää. Uudet enkat on tehty niin maastavedossa, tempauksessa kuin nyt takakyykyssäkin. Fiilis on vahva myös siitä, että rinnallevetoblokki helpottaa ihan kohta jo.
Viime viikko jäi blogissa melkoisen hiljaiseksi, mutta tällä viikolla toivottavasti ehdin kirjoittaa kaikesta viime viikon puuhasta kuin muustakin asiasta, joka mielessä ja näppiksen tuntumassa jo pyörii.